Uusia suuntia ja kevään merkkejä

with Ei kommentteja

Kausi on todellakin käynnistynyt, koska edellisen viikon pääasiallisin puheenaihe oli merelle pääsy; kohteita, reittiä ja muonitusta pohdittiin niin monena päivänä. Merikarttoja tutkittiin ja netissä surffattiin tutkien ulkoilusaaria.

”Muutaman” kerran tuli selailtu ihania veneilyruokakirjoja, jotka jo talvella oli tilattu netin kautta. Toinen niistä on kotimainen Merikokin messissä (Sjöholm Anne & Steffi – Haikala Pirjo & Jussi) ja toinen ruotsalainen Venekesä (Margareta Diedrichs). Meidän miehistön kohdalla monia reseptejä tosin joutuu soveltamaan ruoka-aineallergioiden ja yliherkkyyksien takia, mutta se ei ole ongelma, koska kaupasta löytyy monia esim. lehmänmaitoa korvaavia tuotteita. Kummassakin kirjassa on merellisen tunnelmoinnin ohessa veneilyyn sopivia ja maistuvaisilta kuulostavia reseptejä, joita on pakko päästä kokeilemaan tämän veneilykauden aikana.

kirjat

Lisäksi perjantaina postiluukkuun tuli uusin Saaristouutiset -aikakauslehti, joka ei merikuumetta helpottanut lainkaan. Haaveissa kun oli päästä jo perjantai-iltana pienelle iltaretkelle, mutta työviikon aiheuttama perusväsymys siirsi suunnitelmia lauantaille. Toisaalta nyt oli aikaa paneutua siihen jo aiemmin mainittuun meripäivän menun suunnitteluun, onneksemme myös Merisää ja Itämeri -tiedotuksen mukaan tuuletkin tyyntyisivät lauantaille perjantain 9m/s puuskista.

Lauantaiaamu avautui kodin kaihdinten takaa poutaisena ja lämmintä päivää enteilevänä. Aamukahvien jälkeen alkoi varsinainen kokkailu ja pakkailu hyvin innokkaissa merkeissä. Pikku merimies ihmetteli, että mikä noihin vanhempiin oli mennyt kun hyörivät ympäriinsä. Näissä lähtökaaostilanteissa meillä toimivin lastenvahti on läjä legoja ja jokin suosittu lasten animaatio, meillä Täältä tulee Myyrä.

Kotisatamaan päästyämme meri näytti erittäin kutsuvalta auringon kimmeltäessä ja lämmittäessä, tuulenkin enteillessä hyvää veneilykeliä. Taas oli Pikku merimiehellä kiire päästä veneeseen ja pienet kiukut koettiin jo laiturilla, koska 2-vuotiaan kärsivällisyys on kärpäsen luokkaa. Vedenneito siinä sitten rauhoitteli ja viihdytti pientä kiukkupussia, joten tilanne saatiin rauhoittumaan yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin.

Köydet irti! Aavan keula käännettiin lounasta kohden ja suunnaksi otettiin Stora Brändön saariryhmä Kirkkonummella. Menomatkan reitti oli puikkelehtiva ja kapea sisäreitti, jonka aikana ehdimme hyvin nauttia kotona tehtyjä kolmioleipiä ja ihastella maisemia. Haaveilun kohteita riitti kerrakseen Espoon saariston upeissa huviloissa ja mökeissä. Merilintuja oli runsaina parvina; haahkat näyttivät jo löytäneen parinsa, mutta telkkiä, merimetsoja ja nuoria laulujoutsenia parveili ryhmissä. Paljon oli myös lintulajeja, joita emme tunnistaneet. Tästä tulikin taas kaksi uutta rastia tarvikelistaan: lintukirja ja kiikarit – molemmat löytyvät kyllä kotoa, mutta lähtökiireessä jäivät.

Stora Herrön jälkeen avautui upea näkymä aavalle, vain luotoja ja lintuja näkyi runsaina parvina. Kiersimme Stora Brändön vieraslaituriin saaren länsipuolen kautta. Laiturissa oli ainoastaan yksi suuri moottorivene ja koko paikka vaikutti rauhallisen kutsuvalta. Laituriin päästyämme Mr. Murphy astui kuitenkin kuvioihin mukaan, kun toisen venekunnan pariskunta kertoi saarelle menevän laiturinpätkän olevan vielä talviteloilla ja näin saareen nousu oli mahdotonta. Pettymys todellakin, mutta toisaalta tiesimme tulevamme varmasti uudestaankin.

laituri

Nyt oli siis aikaa nauttia lounas ja rantautumiskuohuvat ajan kanssa, koska Pikku merimies oli nukahtanut keulapunkkaan jo hyvissä ajoin ennen rantautumista ja meillä ei ollut muuta kuin aikaa seurata Avaraa luontoa livenä.

rantautumislounas

Vedenneito oli tehnyt lounaan jo kotona puolivalmiiksi; tonnikalapastasalaattia kera kapristen, tomaattien ja tuoreen basilikan. Tonnikala ja basilika lisättiin salaattiin vasta nyt, tuoreuden takaamiseksi. Taas tulikin todistettua se, miten hyvältä ruoka maistuukaan veneilyn lomassa ja meri-ilmassa ylipäätään. Pastaruokien hyvä puoli on se, että ne on helppo tehdä retkievääksi rasioihin ja täyttävät nälkäisemmänkin merimiehen vatsan nopeasti. – Lounaan jälkeen oli aikaa katsella aavalle, ottaa aurinkoa, tehdä merkintöjä lokikirjaan ja katsella lintujen kevätpuuhia.

lokikirjaan

Pikku merimies heräsi parin tunnin päiväunien jälkeen keulapunkasta iloisena… ja nälkäisenä. Pastan syönti sujui nopeasti ja hiukan avustaen, koska laiturikavereiden vene kiinnosti kovasti pientä merenkävijäämme. Tuuli oli alkanut nyt myös nousemaan lounaasta ja nosti vaahtopäitä. Totesimme, että nyt oli hyvä aika jatkaa matkaa jonnekin, jossa rantautuminen olisi helpompaa ja pääsisimme tutkimaan saartakin.

Matkalla kuitenkin ajattelimme vilkaista Stora Herrön saarta. Yritimme poijurantautumista pirullisessa takasivutuulessa. Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä; köyden kanssa puslaaminen hermostutti miehistön niin, että tuttujen veneilijöiden suosittelema ankkuriliina tuli ostoslistalle. Rantauduimme saaren toiseen kohtaan ja kävimme tutustumassa grillipaikkaan. Maasto oli kuitenkin vilkkaalle 2-vuotiallemme turhan jyrkkää, kallioita suoraan mereen, joten päätimme jatkaa vähemmän stressaavampaan paikkaan.

Suunnaksi otimme koillisen ja Gåsgrundin ulkoilusaaren. Luonto oli kuitenkin päättänyt toisin ja vaahtopäitä nousi myös tuolla suunnalla, kuten arvata saattoikin. Jos olisimme olleet kahdestaan, niin matka olisi voinut jatkua tässäkin kelissä, mutta Kippari teki päätöksen Pikku merimiestä ajatellen ja käänsimme veneen keulan kohti suojaisempia vesiä, Isoon Vasikkasaareen.

tyrskyja

Rantauduimme Ison Vasikkasaaren Gula Villanin ravintolan vieraslaituriin kylkikiinnityksellä, laiturin ainokaisina. Lähdimme tutkimaan saarta ja iloksemme huomasimme, että grillipaikalla vielä hehkui edellisten ruokailijoiden jäljiltä. Koko paikka oli kuin tehty lapsiperheelle; useita pöytäryhmiä, suuri nurmikkokenttä ja leikkipaikka hiekkalaatikkoineen aivan näköetäisyydellä. Pikku merimies oli innoissaan tästä kaikesta ja tutki ympäristöä kirmaillen joka paikkaan.

lamppu

kasvi2 kasvi

Päivä oli kääntynyt jo iltapäiväksi ja ruoka-aika lähestyi. Päätimme aloittaa päivällisen tekemisen; possua grillissä ja kasviksia Trangia-keittimellä. Trangiaan hommattu kaasupoltin osoittautui hyväksi hankinnaksi, koska lämmön säätely oli helppoa.

trangia paivallinen

Ruoka maistui ja pitkän päivän väsymys alkoi painaa Aavan miehistöä, joten päätös kotisatamaan lähdöstä tuntui hyvältä. Kotiin palattuamme edessä oli taas matkan tylsin osuus, laukkujen ja pakaasien purkaminen – se taisi jäädäkin seuraavien päivien urakaksi…

pakaasit

Leave a Reply