Saariston pikku paratiisi – Gölisnäs

with Ei kommentteja

Niin se viikko vaihtui viikonloppuun ja suunniteltu reissu Gölisnäsiin pääsi alkamaan. Lauantaiaamuna perus lähtösekoilu käyntiin; tavaroiden etsintää (näitä ei voinut edellisenä iltana pakata?), eväiden laittamista valmiiksi (näihin meni eniten aikaa). – Joka kerta opimme uutta lähdöstä; tämän kerran oppi oli, että kaikki valmiiksi edellisenä päivänä.

Satamaan pääsimme lauantaina noin puoli yhdentoista aikoihin. Hieman on tuo pysäköinti tässä välikaudella haasteellista Suomenojalla, kun osa veneistä on vedessä ja osa talvisäilytyksessä. Parkkipaikan löytäminen (eli kolon johon auton voi tuupata) on hankalaa. Tavaraa oli mukana kuin olisimme lähdössä viikon reissulle, mutta näin se taitaa aina olla. Matkan pituus kasvattaa vain alusvaatteiden ja vaippojen määrää, muu varustus pysyy melkein vakiona.

 

012

 

Porkkalanniemen kärjessä tuuli puhalsi ennakkotietojen mukaan 5.5m/s, joka ei sinänsä vielä kuulostanut pahalta. Eväiden syönnin jälkeen Pikku merimies sammahti lähes samantien Vedenneidon syliin ja siirtyi nukkumaan päiväuniaan keulapunkkaan. Me nostimme marssivauhtia kohti ulkoväylää ja paahdoimme 24:ää solmua kohti Porkkalanselkää. Porkkalanselkä avautui lähes pläkänä, toisia veneitä ei pahemmin ollut eikä siis aaltojakaan – veneilyä parhaimmillaan upean merimaiseman avautuessa joka suuntaan.

Pikku merimies heräsi juuri kun olimme saapumassa Orslandetin ”kuiluun”. Ajatuksena olisi ollut ehtiä rantautumaan asti, mutta tällä mentiin. Putputtelimme kohti oikeaa saaren väliä, josta kääntää keula kohti länttä. Huomasimme myös tässä, että inkoolaisille (tai Inkoon vesialueilla veneileville) morjestaminen tuntuu olevan äärimmäisen vaikeaa. Ehkä ei sitten morjestettu oikealla kielellä…

Gölisnäs näkyi jo plotterin kartalla kun kiersimme sisään saarien välistä ja pudotimme nopeuden. Lepuuttajat paikoilleen, Pikku merimies keulapunkkaan iPad kädessä. Uusi ankkuriliina pääsi tositoimiin kun Kippari suunnisti kohti suunniteltua poijua. Liina kiinni, Vedenneito keulassa ja vene kampeaa oikealle. Mitä ihmettä? Sen sijaan, että ankkuriliina olisi tippunut suoraan veteen niin se oli kiertynyt toisen knaapin ympäri. Pienen sadattelun jälkeen otimme uusiksi ja pääsimme suoraan oikeaa kohtaan ja Vedenneito pääsi turvallisesti laiturille hoitamaan kiinnityksen.

Kun vene oli kiinni Kippari lähti tomerana jatkoroikan kanssa kohti laiturin sähkötolppaa. Ilme oli mielenkiintoinen kun kansi aukesi. Schuko töpseli (eli se perinteinen) kädessä ja tolpassa joku aivan muu. Mahtavaa, kylmälaukku olisi kiva saada kiinni. Onneksi naapuriveneen äärimmäisen ystävälliseltä pariskunnalta löytyi adapteri, jolla saimme piuhan kiinni ja takasimme ruokien kylmänä pysymisen, sekä illalla oman lämpömme. (Seuraavalla viikolla hain ko. adapterin itselleni Clasulta: http://www.clasohlson.com/fi/Sovitin/Pr364551000) Tästäkään ei tietenkään missään oltu etukäteen mainittu. Tietoa, joka piti tietää tai kokea kantapään kautta.

 

010

 

Paikkana Gölisnäs on aivan mahtava! Aivan kuin aika olisi pysähtynyt tähän kauniiseen tuulensuojaiseen poukamaan, jossa oli reiluja veneilijöitä, pari saunaa, tupa, grillipaikkoja, tiskauspiste (!), siistit huussit jne. Saunaan päätettiin mennä yleisille vuoroille porukkaan tutustumisen kannalta, yleissaunamaksu oli vain 1€ per henkilö. Paikan isäntä koitti toki kovasti myydä myös pikkusaunasta omaa vuoroa, joka olisi ollut muistaakseni kympin luokkaa. Halusimme kuitenkin jutella muiden veneilijöiden kanssa ja kannattihan se. Meillä kesti matkassa hieman alta pari tuntia. Saunassa ollut purjehtija kertoi tulleensa meidän viereisestä kotisatamasta seitsemän tuntia… Paikan yksi pitkäaikaisista isännistä oli kanssa saunassa ja kertoili paikan historiaa, joka oli varsin mielenkiintoista kuultavaa. Talviturkitkin tuli heitettyä tällä reissulla -9 asteisessa merivedessä.

Pikku merimies löysi rannasta heti cooleimman ”hiekkalaatikon” ikinä; suuri hiekkakasa. Hiekkarannassa täytyi toki käydä kastamassa merivedessä vaipatkin märiksi, mutta sehän ei tietenkään leikkejä haitannut.

 

04

 

Tämä oli ensimmäinen yöpymisretkemme Aavalla ja hieman jännitti miten uni maistuisi meille kaikille suhteellisen pienessä keulapunkassamme. Pikku merimies siinä nukuttamisen aikana hieman koettelikin meidän vanhempien hermoja, mutta lopulta nukahti suloisesti tuhisten unihiiri kainalossa keulapunkkaan.

 

Toisinaan iPad on paras lastenvahti ja rauhoittaja...

 

Minimiehen nukahdettua, me jäimme tietysti veneeseen nauttimaan keväisen tyynestä illasta viinilasillisten kera, jutellen viereisten venekuntien kanssa. Veneilyn hienoja puolia onkin uusiin ihmisiin tutustuminen. Olipa kyseessä purje- tai moottorivene, veneilijät jakavat samoja kiinnostuksenaiheita, kuten luontokokemukset tai mitä on nähty sekä koettu merellä ja satamissa.

 

06

 

Auringon laskiessa alkoi ilmakin viilentyä ja kosteus kerääntyä pressun alle, joten laitoimme autosta mukaan otetun Defan päälle pörisemään. Muutenkin romantiikka alkoi siinä vaiheessa olemaan kaukana veneilylehtien kuvista, kun kaikki keulapunkasta nostetut tavarat olivat jaloissamme. Järjestyksen ystävinä meitä ärsytti tämä kaaos ja taas mietimme miten tavaramäärää saisi minimoitua seuraavalle merimatkalle.

 

08

 

07

 

”Yö saariston on, aaltojen matka on mittaamaton…”, muttei unen määrä. Parhaiten nukkuikin Pikku merimies muun miehistön kääntyillessä pikku kapteenin tahtiin. Kosteuttakin kertyi aika lailla ja Kippari pisimpänä sai nukkua pipo päässä keulapunkan oven kohdalla. Aamu korvasi kuitenkin huonosti nukun yön univelat; aurinko nousi saaren takaa enteillen helteistä päivää ja luonnon äänet kuulostivat maagisilta. Aamupala nautittiin kalliopiknikillä turhan pikaisesti, koska Pikku merimiehellä oli jo kiire hiekkatalolle (sen rannan suuren hiekkakasan nimesi taloksi). Seuraavalla kerralla aamupala nautitaan siis lähempänä hiekkakasaa, jos se vielä paikalla on.

 

09

 

Aamupalan jälkeen kävimme vielä kävelyllä Gölisnäsin ympäristössä. Tuuli oli muuttanut suuntaa ja puhalsi nyt kaakosta kovemmin, joten päätimme pakata tavarat ja lähteä kotimatkalle. Kiittelimme vielä mukavia veneseuralaisia ja päätimme tulla varmasti uudestaan tähän ihanaan saaristolaisparatiisiin. Matkalla kävimme tankkaamassa veneen Barösundissa. Pikku merimies oli onneksi jo nukahtanut päiväunille kun saavuimme Porkkalanselälle; tuuli oli noussut 9m/s ja nosti vaahtopäitä selällä, muita veneitäkin oli paljon enemmän liikenteessä kuin lauantaiaamuna, joten peräaaltoja oli muun aallokon lisäksi tarjolla enemmän kuin tarpeeksi.

 

014

 

Paluumatka oli siis melko raskas vaatien erityisesti Kipparilta tarkkuutta. Stora Brändön jälkeen siirryimme sisäväylälle ja takit heitettiin lattialle, hiukan naurattikin kun Suvisaariston rannoilla ihmiset ottivat aurinkoa ja meillä oli vielä pipot päässä Porkkalanselän viileän tuulen jäljiltä. Kesä oli saapunut mantereelle.

 

Leave a Reply