Elisaaressa kahdestaan

with 2 kommenttia

Tästä veneretkestä tuli meidän aikuisten ensimmäinen kahdenkeskinen yöretki Aavalla. Asiaa oli pohdittu Aavan hankinnasta asti ja nyt siihen tarjoutui hyvä mahdollisuus niin lastenhoitajien kuin säidenkin puolesta.

Pikku merimiehen isovanhemmat saapuivat lauantaiaamuna lastenhoitajiksi ja me suuntasimme autolla kohti kotisatamaa – matkalla jo tuntui oudolta, kun auton takapenkiltä ei kuulunutkaan perinteistä höpötystä ja saimme kuunnella musiikkia kovempaa kuin normaalisti. Myös tavaroiden kuskaaminen veneeseen sujui aiempaa nopeammin ja olimme merellä jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää.

Aavan nokka käännettiin tälläkin kertaa kohti Porkkalanselkää ja Inkoota; nyt kohteeksi oli valittu Elisaari Inkoon Barösundissa. Porkkalanselkä ylitettiin nopeasti hyvin tyynessä kelissä ja loppumatkalla meri oli lähes rasvatyyni, joten kamerat kaivettiin kiireellä esiin tallentamaan tätä upeaa näkymää.

 

Porkkalanselkä

 

Elisaareen saavuimme pienessä tuulenvireessä, auringon luodessa kunnon hellepäivän tunnelmaa. Rantauduimme suhteellisen lähelle Elisaaren kahvilaa, koska arvelimme myös palveluiden olevan lähellä sitä – valinta osoittautui hyväksi ja rauhalliseksi, vielä näin alkukesällä. Onnistuneen rantautumisen kunniaksi nautittiin perinteiset shamppanjat ja kulholliset marjoja. Nämä on niitä veneilyn tähtihetkiä, etenkin kun aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja elämä vain tuntui täydelliseltä siinä Aavan penkillä maatessa.

 

Rantautumiskuohuvat marjojen kera

 

Aurinkorasvaa sai jo lisätä tässä vaiheessa ja lopulta alkoi iho olla viilennyksen tarpeessa. Kävelimme pyyhkeet kainalossa Elisaaren uimarannalle ja pulahdimme vielä melko viileään veteen todeten, että Pikku merimies olisi niin nauttinut tästä uimarannasta ja vedessä pulikoinnista. Näinhän se meillä vanhemmilla taitaa mennä, että kun kerrankin saisi nauttia kahdestaan olosta vailla jatkuvaa vahtimista ja huolehtimista, tuleekin ihan hirmuinen ikävä pientä tohottajaa ja ajattelee vain kuinka hän olisi nauttinutkaan tästä kaikesta.

 

Keto-orvokkeja ja kalliokieloja

Elisaari

 

Alkuillasta teimme pienen saarikierroksen Elisaaren ylväissä tammimetsissä, joista löytyi vanhojen tammien lisäksi kauniita kukkia (mm. keto-orvokkeja sekä kalliokieloja), auringolta suojaavia taukopaikkoja ja telttailuun soveltuva nurmikkoalue. Lenkki päättyi kahvilan terassille, jossa istuessa ja ihmisten raukeaa käyskentelyä katsellessa alkoi vihdoinkin tuntua kesältä ja (tulevalta) lomalta.

 

Iltapäiväkahvit Elisaaren kahvilan terassilla.

 

Illallinen tehtiin tälläkin kerralla Trangia -keittimellä kahvilan viereisellä korkealla kalliolla, josta myös laskevaa aurinkoa saattoi tarkastella. Kippari oli fiksuna kokkina keittänyt pastat jo kotona valmiiksi rasiaan, joten kypsensimme vain chorizo -makkarat lisäten kastikkeeseen paseeratun tomaatin, päälle laitettiin tuoretta basilikaa ja parmesaanijuustoa. – Kyllä maistui taivaalliselta tämäkin ruoka meri-ilmassa. Uusimmassa Partioaitan lehdessä retkiruokakirjailija ja eräkokki Anders Klint mainitsikin, että ”…ruoka maistuu paremmalta ulkoilmassa. Kyse on kokonaiselämyksestä. Luonnossa tuoksut sekoittuvat ruoan aromeihin, ja samalla olet ulkona raittiissa ilmassa.”

 

Illallinen kalliolla.

 

Kallioilla tuli ruokailun ohessa kuunneltua lätkän MM-kisojakin, joskin Vedenneito taisi vähän vihjailla, että pitikö sitä tänne tulla lätkää kuuntelemaan/ katsomaan, kun luonto tarjoaisi huomattavasti kauniimpaa katseltavaa ja koettavaa. Pakkohan se oli kuitenkin matsi seurata loppuun ja nauttia samalla kevätillan tunnelmasta.

 

Mätä omppu ja katsomo

 

Poijut ilta-auringossa.

 

Ilma ja meri oli lämmennyt viime yöretkestä (Gölisnäs) jo paljon ja yöllä ei enää tarvittu Defaa pöhisemässä kuin hetken pressun alle kertynyttä kosteutta poistamaan. Pipotkin oli jätetty kotiin, eikä niillä käyttöä olisi enää ollutkaan. Yö sujui rauhallisesti, joskin Vedenneito pyöri perinteiseen tapaansa paukautellen päätänsä keulapunkan seiniin harmitellen sitä, että jos olisi 10cm lyhempi tilaa nukkumiseenkin tarjoutuisi enemmän.

 

Yötunnelmaa.

 

Aamulla saaristo näytti taas parhaimmat puolensa ja me heräsimme kuten kunnon pikkulasten vanhempien kuuluukin eli turhan aikaisin, tietysti nyt kun olisimme saaneet nukkua vaikka kuinka pitkään. Muissa, lapsivapaissa, veneissä nukuttiin (ihan liian…) pitkään meidän tohottaessa jo aamutoimiamme. Edellisenä päivänä olimme tilanneet rantakahvilasta tuoreita sämpylöitä haettavaksi ja ne noudimmekin klo 9 jälkeen vastakeitetyn kahvin kanssa nautittavaksi; aikamoista luksusta näin hyvä palvelu. Muutenkin täytyy sanoa kahvilasta pelkkää positiivista; sijainti ja terassi on täydellinen venekunnille, henkilökunta todella ystävällistä ja tuotteitakin (jäätelöä, virvokkeita, sämpylöitä ja pullia sekä kotimaisia oluita, siideriä ja viinejä) oli tarjolla ihan mukavasti näin pieneksi kahvilaksi.

Hetken aamupalaa sulateltuamme päätimme lähteä kohti kotisatamaa ja poiketa vielä Stora Fagerössä paluumatkalla. Keli oli melko suotuisa, joskin lounatuuli oli voimistumaan päin, kun rantauduimme Stora Fagerön vieraslaituriin. Samalla laiturista lähti yksi ja saaren ainokainen venekunta, jotka olivatkin viettäneet yön saaressa.

 

Stora Fagerö vieraslaituri

 

Lähdimme tutkimaan saarta ja jouduimme lähes heti grillipaikan jälkeen muurahaishyökkäyksen kohteeksi; paikoillaan seisoessa hyökkäsivät isot kekomuurahaiset sankoin joukoin jalkoihin kiipeilemään. Kipitimme rantahietikolle tätä kriisiä pakoon ja huokaisimme helpotuksesta, ettemme joutuneet muurahaisten lounaaksi…

 

Kaarnalaivat Stora Fagerössä.

 

Stora Fageröhön emme nyt jääneet lyhyttä tutkimusretkeä pidemmäksi aikaa, vaan suuntasimme Aavan kohti kotisatamaa.

 

Näkymä Stora Fageröstä aavalle.

 

Mitä tältä meriretkeltä jäi opiksi?

  • Ainakin makuupusseista voisi luopua kesäöinä ja siirtyä vähemmän kahiseviin normaaleihin peittoihin.
  • Ruoka on hyvä esivalmistella mahdollisuuksien mukaan jo kotona, siinä säästää aikaa sekä tiskiä.
  • Tiskiainetta ei kannata pakata vauvanruokapurkkiin (kansi jämähti jumiin kuivuneesta aineesta), vaan mukaan ihan kunnon tiskiainepullo. Päädyimme ympäristöystävälliseen Pohjan Neito -vaihtoehtoon.
  • Kaksi kameraa on hyvä olla mukana ja käsillä, koska kun luonto tarjoaa parastaan ei siinä objektiiveja enää vaihdella.

 

2 Responses

  1. Juuso
    | Vastaa

    Kiitoksia hyvästä blogista, näitä on kiva lukea ja kuvat ovat hienoja.

    Sen verran kuitenkin kritiikkiä, enkä haluaisi millään muotoa ilkeillä, mutta tuossa Stora Fagerön kuvassa on malliesimerkki tavasta, miten ei pienellä moottoriveneellä tule kiinnittäytyä – edes lyhyeksi aikaa. Jos kiinnittäydytään kyljittäin, niin sitten aivan laiturin juureen matalaan veteen eikä missään nimessä tuohon syvimpään kohtaan poijujen kohdalle. Siellä voi niemen takana olla tulossa syvempi alus joka kaipaa juuri tuota paikkaa.

    Otetaan muut huomioon niin kaikkia mahtuvat kyllä!

    • Kippari
      | Vastaa

      Tervehdys Juuso ja kiitos rakentavasta palautteesta. Olen samaa mieltä kanssasi. Tällä kertaa kuitenkin ko. saarelle saapuessa aamupäivällä toukokuussa ei muita veneitä ollut mailla halmeilla. Ainut toinen vene joka kuvassa ei tietenkään näy varasi koko laiturin toisen puolen. Seuraavalla kerralla paremmin ja jatkamme edelleen myös muiden veneiden auttamista laituriin kuten tapoihimme kuuluu (oli kyseessä purkkari tai moottorivene). Toimikoon kuva tässä tapauksessa varoittavana esimerkkinä ;)

Leave a Reply