Juhannustunnelmissa

with 3 kommenttia

Aatonaattona Vedenneito sai päähänpinttymän, että Suomen lippu pitää saada veneeseen Juhannukseksi. Hetken asiaa pureskelleena ja netin surffauksen jälkeen ampaisi Kippari äänivallia uhmaten kohti Motonettiä. Jälleen kerran – Nawa pelasti (ei ole mainos). Aivan loistava konsepti. Lipputangonjalka, jonka saa heidän kaideliittimellä kiinni 25mm kaiteeseen. Asennus oli äärimmäisen nopea tilapäisesti takapenkin kauhukahvaan.

Juhannusaattona pistettiin kimpsut ja kampsut kasaan jo aikaisin aamulla ja suuntasimme kotisatamaan vielä aurinkoisen sään aikaan. Aavan keula käännettiin itään, suuntana kun oli Sipoon Mjölkvikenissä sijaitseva tuttavan mökki.

Meri loi mukavaa juhannustunnelmaa ja aurinkokin lämmitti ihanasti, vielä tässä vaiheessa. Veneitä oli Helsingin edustalla ihmeen vähän, suurin osa purjeveneitä. Perusjuhannusmainen sääennuste lienee karkottanut suurimman innon veneilykansalta. Pikku merimies sammahti päiväunille keulapunkkaan jo alkumatkasta, joten me aikuiset nautimme kiireettömät lasit Keltaista leskeä ja päätimme hyvästä kelistä johtuen suunnata ulkoväylää Strömholmarnan läheiseen paatin leveään kapeikkoon ja sieltä sisään Mjölkvikenin poukamaan.

 

Juhannustunnelmissa

kippari

Strömholmarnan kapeikkoa

 

Mjölkvikeniin saavuttuamme alkoi vettä tiputtelemaan ja sadehan siitä lopulta kehkeytyikin. Kalapitoinen lounas nautittiin kuistilla sateelta suojassa ja iltapäivää kohden sade vain yltyikin karsien turhan tunnelmallisia juhannusfiiliiksiä.

 

laituri

 

Iltapäivällä kävimme koko miehistön voimin auttamassa mökkinaapureita kokon tekemisessä; Pikku merimies oli vähän turhankin innokas ja Vedenneidolla riitti puuhaa rantakalliolla kaitsemisessa, etenkin kun ”apuna” keppien kuskaamisessa (ja ryöstämisessä) oli vielä naapurin kaksi mainiota valkoinenpaimenkoiraa.

Lipunnosto sujui kaatosateessa ja samassa kelissä meni koko ilta, joten jäi kokkoristeilykin tekemättä, mutta kävellen piipahdimme katsomassa naapurin kokkoa sateen hetkeksi tauottua. Pientä dramatiikkaa saatiin ilmaan ilman Koskisen Korvalääkettä, kun Kippari tutustui selkä edellä hienossa kaareessa lentäen sateen liukastaman terassin kulmaan. Ilmat pihalle ja hetken sadattelun jälkeen Kippari keräsi itsensä ja sanoi ”hieman” sattuvan. [Maantaina röntgenlääkärin lausunnossa epäillään toiseksi alimmassa kylkiluussa olevaa vekkiä murtumaksi. Lääkäri totesi, että jos viikon päästä kipu on lisääntynyt on kylki murtunut ja jos alkaa helpottaa niin kyseessä on vain iso lihasvamma. Tällä hetkellä tuntuu jälkimmäiseltä.]

Juhannusyön taika tuntui kuitenkin edes hetken tulta katsellessa ja jostain pilvien lomasta yötön yökin kurkisteli.

 

Juhannuskokko Mjölkvikenissä.

 

Juhannuspäivän aamu oli poutainen ja kuulas, kunnes puolen päivän aikaan tuuli nousi lounaasta niin voimakkaina puuskina, että mökin laiturissa olleen Aavan ankkuri irtosi ja vene liukui aaltojen voimasta kaislikkoa kohden. Onneksi istuimme juuri silloin lounaalla kuistilla ja huomasimme tämän. Siitä sitten kiireellä Kippari ja Pikku merimiehen vaari ampaisivat laiturille; vene oli irrotettava kaikista köysistä ja myrskypuuskien tyynnyttyä tehtiin uudelleenrantautuminen ankkurin kiinnityksen takia. (Tuntui todella kivalta kipeän selän kanssa…)

Iltapäivällä keli hieman parani ja veimme mökkiläiset ajelulle Kalkkirannan suuntaan, mutta sinne päästyämme tuuli puhalsi niin voimakkaasti, että hetken merivettä suihkuina maisteltuamme päätimme tehdä täyskäännöksen takaisin Mjölkvikeniin. Tuli sitten Aavan uusille vieraille kunnon ensiveneilyn kaste… Rantauduimme mökkilaituriin taas napakassa perätuulessa ja siinä laiturilla kun köysiä uudestaan viriteltiin sormet jäisinä tuntui kesä olevan valovuosien päässä. Mökkiin palattuamme oli pakko nauttia lämmittävät konjamiinit ja laittaa sauna lämpiämään. Tuntui muuten taivaalliselta päästä saunan lämpöön moisen ”syysveneilyn” jälkeen.

 

Kalkkiranta juhannuspäivänä.

 

Kotimatka alkoi sunnuntaina aamupäivällä tuulisissa merkeissä, emme kuitenkaan jääneet odottamaan parempaa keliä, vaan päätimme matkata saarten suojissa, jos meri liiaksi velloisi. Kalkkirannan kohdalla alkoi tulla jo viitteitä tulevasta ja Vuosaaren Skanatselälle päästyämme vaahtopäät löivät suihkuja Aavan kannelle. Kaivarin jälkeen ajelimmekin Lauttasaarenselältä sisäväylälle Keilahden kautta kotisatamaan.

 

Skatanselkä, Vuosaari/ Helsinki

 

Matkalta jäi taas uusia oppeja käteen:

– Tuulilasinpyyhin olisi todella kiva varuste…

– Jos takaikkunan vetää kiinni menee etuikkunat huuruun kohtuu nopeasti.

– Painekyllästetty lauta märkänä lähentelee jäätä liukkauden osalta.

– Espoo – Sipoo – Espoo vie gasoa arviolta 60 litraa.

 

Seuraava postaus käsitteleekin sitten veneen pohjan pesua.

3 Responses

  1. Katinka
    | Vastaa

    Wow, täältäpä löytyi blogi minun mieleen! Ja vielä moottoriveneilijöitä, ihanaa =D. Pitääkin koluta tämä sinun blogi ihan läpeensä. Ja myös ”kanavalle”. Ihanaa veneilykesää teidän koko venekunnalle!

    • Kippari
      | Vastaa

      Kiitos samoin! Ollaan seurailtu myös teidän retkiä mielenkiinnolla. Meinattiin tulla myös Gölisnäsiin Juhannukseksi, mutta tuo pienimmäinen hieman rajoitti tätä ajatusta =)

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Voi kiitos Katinka! :) Moottoriveneblogeja on tosiaan aika vähän. Ehkä tavataan satamissa ja ihanaa veneilykesää teidän gastille myös! :)

Leave a Reply