Pizzaa, kiukkua ja kastumista

with Ei kommentteja

Kesäkuun viimeisenä lauantaina päätti kesä tulla piipahtamaan päiväksi ja Aavan miehistö teki nopean ex-tempore lähdön merelle. ”Ei stressata, pari leipää ja juotavaa mukaan”… ;) Think again. Maybe never again :-D

Eipä ollut ikinä tuntunut lähtö rantaan näin helpolta ja stressittömältä. Vain kamerat ja yksi repullinen vaatteita (ja tietty pakollinen ns. tekninen varustekassi). Pikku-merimies oli jo tottunut istahtamaan laiturille automaattisesti odottamaan veneen valmistelua ja suusta kaikui vanhempien yllätykseksi ”leipää!”. Oli selkeästi jäänyt aiemmat kerrat mukavina mieleen.

Aavaa ei oltu tankattu juhannusreissun jälkeen kun satoi vettä ja Kipparin selkä oli romuna, joten ajelimme kohti Skata Marinia. Juuri kun olimme kiinnittymässä laituriin kertoi henkilökunta meille, että joku muuntaja oli jysähtänyt ja he olivat ilman sähköä. No eipä tuo mitään – bensaa oli vielä sen verran, että päästäisiin Lauttasaareen tankille. Larun ST1:ltä tuli 62 litraa bensaa kyytiin ja hintaa oli n. 120€. Ajattelimme, että tästä sitten ulkokautta Kustaanmiekkaa kohti ja sormet ristissä, että poitsu nukahtaa. Nukahtihan hän, mutta jokainen siirtoyritys keulapunkkaan johti heräämiseen. Hetki vielä päätöntä ajelua ja päätös syntyi mennä katsomaan alkuperäisen kohteen laituritilannetta eli Suomenlinnan vierassatamaa. Täynnä. Takaisin merelle. Seuraavana nokka kohti Skifferiä kun nälkä jo hieman rupesi kolkuttelemaan. Todettiin, että poika varmasti pysyy sen verran tolpillaan, että saadaan syödyksi. Kyllä, suuremmilta kiukuilta vältyttiin – siitä piti ruuan lisäksi huolen naapuripöydän pörröinen karvakuono, joka taisi saada muutaman makupalankin Pikku merimiehen pizzasta.

 

Roseeta ja valkkaria

Skifferin ihanat pitsat!

 

Oman mainintansa saa nyt Skifferin kiviarinauunissa paistetut pizzat; Stadin parhaat meidän mielestä. Vedenneidon oli pakko kokeilla kesäistä Soignon-pizzaa; taivaallista, etenkin kun kyytipoikana toimivat viilentävä saksalainen Riesling ja lämmittävä aurinko.

Skifferin jälkeen soi puhelin ja Kipparin veli soitteli kertoakseen, että ovat avokkinsa kanssa Kaivarissa ja kyselivät meitä kahville. Totesimme pikkumiehen jaksamisen kannalta parhaaksi ratkaisuksi, jos he tulisivat kyytiin ja käytäisiin pienellä Kauppatori-sightseeingillä. Pikku merimies ilahtui äärimmäisen paljon kun näki kummisedän tepastelevan Carusellin laiturilla. Putputtelun jälkeen jätimme vieraat pois kyydistä Kauppatorin veneparkissa Presidentinlinnan edustalla.

 

04

 

Paluumatkalla tuli erikoinen tilanne hieman ennen Melkin edustaa kun suuri n. 33-jalkainen _merten mulkku_ kääntyi suoraan eteemme ja vaihtoi kurssia kohti Lauttasaarta. Kippari otti vauhdin pois, jotta emme hyppäisi jättimäisistä peräaalloista ilmaan (tai ajaisi tätä sankaria suoraan kylkeen). Huonoa tässä oli se, että Aavan keula sukelsi aallon läpi niin, että vesimassa kiipesi keulaa ja tuulilasia pitkin kuin hidastetusta elokuvasta suoraan miehistön syliin. Tunne oli vähintääkin outo, kun näkee nousevan vesimassan peittävän koko tuulilasin ja tietää kohta kastuvansa pahasti. Pikku merimies sai tästä tottakai pienen slaagin ja rupesi ulvomaan jo valmiiksi väsyneenä. Eipä ole muuten vaatteita ja vaippaa vaihdettu pitkään aikaan yhtä nopeasti ja suosiollisesti kuin tuolla kertaa, ilman perinteistä vaipanvaihtokiukkua. Koko miehistön voimat alkoivat olemaan aika vähissä tässä vaiheessa ja suuntasimme kotisatamaan, edelleen ilman niitä päiväunia…

 

Oppia ikä kaikki, tälläkin reissulla:

  • vaihtovaatteita ainakin yksi vaatekerta per nenä (oli onneksi mukana)
  • eväitä saa olla enemmän kuin pari leipää näillä ex tempore reissuillakin (lapselle oli enemmän, muttei aikuisille)
  • plan B (C, D…) – always
  • Aavan pohjan pesu kannatti, koska vene kulkee taas 37 solmuakin

 

Leave a Reply