Kesäinen matka Saaristomerelle – osa 1.

with 2 kommenttia

Se tavaroiden määrä, jonka autoon olimme ahtaneet, oli ”liikaa, muttei mitään turhaa”. Matkalla kotisatamaan päässä pyöri vielä monta asiaa; tuliko kaikki tarvittava mukaan (ikään kuin tulevissa kohteissa ei kauppoja olisi…), miten meillä sujuu Pikku merimiehen kanssa veneessä, suosiiko sää jne. Suomenojalle päästyämme alkoi Aavan pakkaaminen ja ihme kyllä kaikki pakaasit & pussukat saatiin mahtumaan suhteellisen kompaktisti veneeseen. – Tästä saattoi alkaa meidän ensimmäinen pitkä venereissu kohti Saaristomerta ja yllätyksiä tuli matkaan enemmän kuin osasimme aavistaakaan.

Aavan keula suunnattiin länttä kohden, ilman ollessa lämmin ja kaunis. Kokeilimme aluksi ulkoväylää, mutta aallot nousivat siellä sen verran korkeiksi, että Vedenneidon äidin suojeluvaisto -kiukkupuuskan jälkeen suuntasimme kohti Räfsötä ja rauhallisempaa sisäväylää. Pikku merimies nukkui päiväuniaan etupenkillä Vedenneidon sylissä, mutta aina kun yritimme siirtää pientä nukkujaa keulapunkkaan hän heräsi ja teki hyvin selväksi ettei sinne mennä nukkumaan. – Syy siihen miksi siirtoa yritimme oli 15kg paino, joka lepäsi Vedenneidon käsivarsilla aiheuttaen aikamoisen hartiajumin. No tästä eteenpäin pieni merenkävijä nukkui päiväunet hyvillä mielin etupenkillä – helpompaa koko miehistölle, vaikka joku kasvatusasiantuntija saattaisikin olla eri mieltä siitä pitääkö 2-vuotiaalle antaa periksi nukkumispaikan valinnassa – kauheeta ;)

Porkkalanselkä ylitettiin varsin suotuisassa kelissä ja Inkoon kapea väylä helli jo helteellä. Gölisnäsiin saavuimme hyvissä ajoin keskipäivällä, joten laiturissa oli vasta muutama vene. Pikku merimiehellä oli taas virtaa päiväunien jälkeen ja sitä piti päästä purkamaan heti. Kippari jäi laittelemaan köysiä ja tavaroita, kun Pikku merimies suuntasi äitinsä kanssa tutkimaan rantoja. Harmiksi pienellä hiekkarannalla oli pikkuruinen purjevene/ jolla vedettynä korjattavaksi, joten jouduimme etsimään kalloilta turvallisen leikkipaikan. Siinä helteisessä säässä, kalliolla istuessa ja pienen tutkijan leikkejä katsellessa Gölisnäs tuntui paratiisilta, jälleen kerran.

 

Gölisnäs

Pikku merimies Gölisnäsissä

 

Aavan keulapunkka oli muuttunut helteisen iltapäivän aikana saunaksi ja ajatus siellä nukkumisesta alkoi tuntumaan vähintäänkin kidutukselta. Ex tempore ajatuksena päätimme kysyä saaren isännältä olisiko mökkejä (10€ / henkilö / yö!) vapaana ja vastaus oli iloksemme kyllä. Samalla varasimme vielä tunnin (10€/h) saunavuoron rannan pikkusaunaan. Kun tavarat oli kuskattu viihtyisään ylämökkiin eli sviittiin, lähdimme hikisinä saunomaan. Miehistön pienin saunoja oli aivan innoissaan saunan vesivadeista ja -kauhoista. Meressäkin käytiin laiturilta pulahtamassa, vaikka vesi vielä olikin melko viileää. Myönnetään, olisimme voineet istua saunan terassilla muutaman oluen/ siiderin ajan, mutta taaperoikäisen kärsivällisyys on sitä luokkaa, että mökkiin palattiin hyvin pian eikä jääty nauttimaan upeasta saaristomaisemasta. Kesäyöstä kuitenkin päästiin nauttimaan mökin terassilla muutaman viinilasillisen verran, kun pienin oli jo käynyt nukkumaan.

 

Sviitin terassi

 

Aamu oli herkän kaunis ja tuuleton. Aamupalalla jo alkoi miehistön mieli suuntaamaan tuleviin kohteisiin, joten keräsimme tavaramme melko nopeasti ja kävelimme Aavalle kyykäärmeen madellessa Vedenneidon jalkojen takaa… Onneksi käärmeitä inhoava ei sitä huomannut, vain Kippari. Köydet irti ja kohti länttä.

 

Kippari ja Pikku merimies matkalla Hankoon.

Tammisaaren jälkeen väylä aukeaa kohtuu ulos ennen Hankoon saapumista. Keli oli aivan timanttinen!

 

Matka Inkoosta Hankoon sujui täydellisessä kelissä Pikku merimiehen vedellessä päiväunia valitsemallaan nukkumapaikalla, etupenkillä. Maisemat olivat sitä mitä tältä matkalta olimme toivoneetkin; luodot, saaret, useat merilinnut ja aava pilkoitellen luotojen lomasta. Hankoon saavuimme pienessä itätuulessa Pikku merimiehen heräillessä ja ihmetellessä mihin olimme jo ehtineet päiväunien aikana.

 

Hanko edessä.

 

Itäsatama oli jo melko täynnä, mutta löysimme nopeasti paikan Aavalle ja lähdimme etsimään ravintolaa kiljuvan nälän taltuttamiseksi. Rannan makasiiniravintolat olivat juuri avanneet ovensa ja päädyimme elävän tulen pizzauuni -mainoksen uhreina Pirateen. Ravintola oli lähes tyhjä, joten saimme ruuat nopeasti ja kyllä maistui; Vedenneidolle siikaa, Kipparille pizzaa ja Pikku merimiehelle kanaa & suosikkeja eli raisii (ranskalaisia). Siinä nälässä ja tohinassa ei ruokia ehditty kuvaamaan, mutta todella hyvää oli.

 

Oli hyvää

 

Ruuan jälkeen eräällä oli energiaa (me isommat olisimme voineet mennä päikkäreille…) ja loppumatkan rauhallisuuden takaamiseksi menimmekin Itäsataman viereiseen leikkipuistoon. Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa kohti Kasnäsiä. Keli oli edelleen täydellinen, meri lähes rasvatyyni ja matka taittui hyvässä vauhdissa.

Kasnäsiin saavuimme iltapäivällä ja vierasvenepaikkoja oli vielä mukavasti jäljellä. Paikat oli melko huonosti merkattu ja Vedenneito kävikin kysymässä tarkempia tietoja satamakonttorista. Hyvä puoli pienemmässä veneessä on se, että venepaikkoja löytyy helpommin, kuten nytkin aisapaikka suoraan ns. saaristotorin ja leikkipaikan edestä. Leikkipaikka olikin loistava energianpurkupaikka koko oleilumme ajan, jonne kirmattiin jo ennen aamupalaa ja aina kun Aava oli saatu kiinni laituriin.

Kasnäsistä olimme jo etukäteen varanneet minikeittiöllisen huoneiston Saaristokylpylästä kahdeksi yöksi, koska meidän vene nyt on ”hieman” ahdas kolmelle nukkumiseen useamman yön ajaksi ja halusimme hyvällä sijainnilla olevan tukikohdan meriretkiä varten. Tämä osoittautuikin niin mukavaksi vaihtoehdoksi, että otimme myöhemmin vielä kolmannenkin yön. – Huoneet olivat siistejä, ilmastoituja ja omalla terassilla varustettuja.

 

Kasnäsin uimaranta ilta-auringossa.

 

Ilta Kasnäsissä sujui ympäristöä tutkien, uimarannalla upeaa auringonlaskua ihaillessa ja muutenkin rentoutuessa pitkän meripäivän jälkeen. Pikku merimieskin nukahti omaan hänelle tuotuun Nalle Puh -matkasänkyynsä todella nopeasti ja me isommat nautimme huoneen terassilla lämpimästä kesäillasta suunnitellen tulvien päivien reittejä ennen kuin uni vei voiton koko miehistöstä.

 

2 Responses

  1. Arttu
    | Vastaa

    Siistejä kuvia samoilta seuduilta, missä itsekin ajellaan. Taitaa olla ensimmäinen alusta loppuun lukemani blogi, heh!
    Arttu & veneessa.blogspot.fi

    • Kippari
      | Vastaa

      Kiitokset Arttu! Mukavaa, että löytyy luettavaa. Lisää on tulossa jahka keritään pahimmilta ”kiireiltä” :)

Leave a Reply