Kesäinen matka Saaristomerelle osa 3. ”Here we go again!”

with 1 kommentti

Aamu Kasnäsissä enteili voimistuvaa tuulta. Päätimme kuitenkin jo aamupäivällä lähteä vesille suunnaten aluksi Helsingholmenin suuntaan. Meri oli suhteellisen tyyni Kasnäsin länsipuolella ja pääsimme ylittämään Degernäs djupetin jälkeisen selän ilman toisten moottoriveneiden peräaaltoja saati vaahtopäitä. Saavuimme Helsingholmenin satamaan, joka oli jo täynnä eikä muutenkaan näyttänyt kovin kutsuvalta. Monessa veneilyblogissa paikkaa on kehuttu, mutta me emme saaneet siitä kutsuvaa vaikutelmaa. Jatkoimme matkaa nauttien hyvästä kelistä sekä maisemista putputellen kohti Brändön pohjoispuolta. Piipahdimme myös Högsåran Kejsarhamnenissa, joka olikin jo täynnä veneitä – suuremmat näyttivät ankkuroineen poukamaan. Paikka näytti mukavalta; grillipaikan ja lasten leikkipaikan sekä etenkin hiekkarannan takia. Pohdimmekin jo, että pitäisikö tulla tänne viikonlopun viettoon eikä lähteä huomenna takaisin Hankoa kohti… Suunnitelma kuitenkin kariutui luonnonvoimien takia (tästä seuraavassa postauksessa).

 

Kejsarhamnen

Vedenneito ratissa

 

Pikku merimiehen päiväunien aika alkoi lähestyä ja hän nukahtikin takapenkille, joten ankkuroimme Aavan Stora Ängeskärin lähistölle ja pistimme itsemme auringon palvonta -asentoon. Nahan tiristessä kesäpäivän vietto näissä maisemissa tuntui lämpönä muuallakin kuin ihossa. Pienimmän herättyä päätimme suunnata myöhäiselle lounaalle, mihinkäs muualle kuin Farmors Caféseen Högsåraan. Rantautuminen sujui navakasta tuulesta huolimatta ja lähdimme kävelemään helteestä hehkuvaa hiekkatietä kohti kahvilaa. Pikku merimies tunnisti paikan heti ja kipitti innoissaan leikkipaikalle. Ruuat, päivän kala ja kanaruoka, olivat taas kerran raikkaita ja maistuvia. Pikku merimies sai oman erikoisannoksensa (maitoallergia) lihapullia, tuoreita kauden vihanneksia ja riisiä. Leikki vei tietysti voiton ruokailusta pienimmän kohdalla, mutta tankkaamassa käytiin leikin lomassa eikä tämä epäpedagoginen syömistapa meitä vanhempia haitannut lainkaan – lasilliset viiniä, hyvää ruokaa ja kyytipoikana täydellistä saaristolaistunnelmaa selittänee asiaa.

 

Farmors cafén tunnelmaa

Kukat ikkunalla

Voi nam!

Pikku merimiehen annos

 

Ruuan päälle nautimme vielä kakkukahvit, joita lähdimme sulattelemaan kahvilan vieressä sijaitsevalle kentälle, jonka läheltä löytyi lampaita, pupuja, pelivälineitä ja aivan ihana kukkaketo. Pikku merimies olisi varmasti viihtynyt tässä vaikka yömyöhään asti pupuja ruokkien toisten lasten kanssa. Maanittelun ja pienen kiukkukonsertin saattelemana pääsimme, auringon jo värjätessä maisemaa, lähtemään takaisin satamaan ja Kasnäsiin.

 

Pupuja ruokitaan

Viirit

 

Kasnäsiin saapuessamme navakka itätuuli nosti jo vaahtopäitä ja puski Aavaakin voimallisesti aisapaikkaan rantautumisen yhteydessä… Kolin-kolin sanoivat aisat ja Aava sai ensimmäisen haavansa kylkeen. Vedenneito juuri ja juuri sai keulassa jalallaan estettyä pahemman törmäyksen laituriin, mutta voinette arvata, pari ärräpäätä siinä lensi, kun köysiä kiristeltiin tukat vaakasuorina tuulessa.

Illalla tuulen tyynnyttyä nautimme täysikuusta sekä merimaisemasta, jonka olimme saaneet lisäyön ja huoneen vaihdon vuoksi.

 

Huoneen terassilla Saaristokylpylassa

 

Tiedättekö muuten mistä tunnistaa onnistuneen lomapäivän? Siitä, että koko miehistö vetelee seuraavana aamuna unia klo 07.45 asti, se on saavutus jos mikä! :)

_____________

Mistä teidän muiden onnistuneet päivät saaristossa on rakennettu?

One Response

  1. Katinka
    | Vastaa

    Tuo Höhsåra oli viimekesäloma reisumme yksi kohokohta, ehdottomasti =). Eikä pelkästään Famors cafen vuoksi, vaan koko saari oli ihana. Toinen suosikkini oli Brännskär, aivan viehättävä paikka. Laita korvan taakse, ellette ole jo siellä käyneet ;)

Leave a Reply