Kesäinen matka Saaristomerelle Osa 4. ”Myrskytuulia”

with 2 kommenttia

 

Meri ja luonto ylipäätään on arvaamaton, tämä tuli meille selväksi seuraavien kahden päivän aikana, jolloin lähdimme kotimatkalle Kasnäsistä Hangon kautta Espooseen. Yllätyksiä ja vähän jännitystäkin sattui matkalle enemmän kuin tarpeeksi.

Lähdimme Kasnäsistä jo aamulla, koska säätiedotus merenkulkijoille oli luvannut voimistuvaa tuulta heti puolilta päivin alkavaksi. Kippari ja Vedenneito olivat käyneet keskustelua lähdöstä ja siitä mitä *…vetin* järkeä on lähteä Hangon suuntaan, jos luvassa on 13m/s (Vedenneidon kommentoimaa). Mutta kuten kaikki merenkävijät tietävät Kipparin sana on laki ja satamaan päästään, jos Poseidon niin suo. Aava siis pakattiin, miehistö veti pelastusliivit päällensä ja suunnaksi otettiin Hanko, Suomen aurinkoisin kaupunki (right…).

Alkumatkasta tuuli oli navakkaa, muttei merkittävää aallonkorkeutta nostavaa ja saatoimme vielä katsella maisemia bongaten mm. kalasääskien hauskan pesäpaikan Idskärskubbilta.

 

Kalasääskien erikoinen pesäpaikka

 

Maisemien leppoisa katselu loppui Rysskäretin jälkeen, juuri ennen Hangon läntistä selkää, kun Poseidon näytti meille kuka täällä määrää: kaakkoistuuli nousi 11m/s ja siitä mukavasti kivuten puuskissa 13m/s (ainakin), ryskytys alkoi, Kippari puristi rystyset valkoisina rattia pitäen Aavan keulaa vasten teräviä aaltoja ja Pikku merimies veteli autuaan tietämättömänä päiväunia etupenkillä (Luojan kiitos). Vedenneito katseli takapenkillä kuinka aallot alkoivat nousta Aavan takaosan korkeudelle; tämmöistä keliä ei oltu koettu koskaan, vaikka kovissakin tuulissa oltiin oltu suurillakin selillä.

 

Matkalla Hankoon, pahin keli ohi.

 

Koska omasimme näin hyvän tuurin, niin luonnollisesti alkoi satamaan ja pressu oli TIETYSTI alhaalla. Loistava hetki siinä meren velloessa ympärillä alkaa nostamaan pressua… Se kun veneen keula melkein haukkaa vastaan nousevaa aaltoa herättää aikamoisen adrenaliinihyökyn kehossa, pistää peffan takaisin penkkiin ja vauhtia veneeseen. Vedenneidolla taisi olla jo kyyneleet silmissä, kun pelko alkoi hiipimään eikä mitään mahdollisuutta rantautumiseen olisi, jos keli tästä vielä pahenisi. Kippari kuitenkin pisti täyden höykyn päälle ja sai Aavan luotojen suojaan. Pikku merimies siinä sitten heräsikin ja ei muuta kuin ”isi kovaa” *kikatusta* alkoi kuulumaan. Me vanhemmat, keho vieläkin heikkona adrenaliinista, lähdimme huvipuisto -leikkiin mukaan ja ”ihailimme” tuulta sekä aaltoja Hankoon asti.

Hangon Tulliniemen jälkeen pääsimme pahimmilta puuskilta turvaan tai no, tulihan siinä yksi moottorivene urku auki meidän ja pienemmän purjeveneen välistä tehden sen luokan aallot, että purjeveneen kannella ollut nainen meinasi pudota veneestä. Käsittämätöntä miten paljon juuri isojen moottoriveneiden omistajissa löytyy näitä urku auki vierestä -ajajia.

Aava löysi paikan Itäsatamasta ja me lähdimme makasiiniravintola Pirateen syömään verensokerit kohdalleen. Voinette arvata, että oli ”pakko” ottaa muutakin kuin jäävettä ruokajuomaksi, kun vihdoin saatiin jalat tukevasti maan kamaralle.

 

Hangonportti

 

Tuulet nousivat iltapäivän aikana navakasta 13m/s kovan tuulen varoitukseksi (17m/s) ja satama alkoi täyttymään niin moottori- kuin purjeveneistäkin. Päätimme jäädä Aavaan nukkumaan tulevaksi yöksi ja seurata Merisäätä, jos lähtö huomenna itää kohti onnistuisikin. Illalla Pikku merimiehen mentyä nukkumaan istuimme veneessä ja seurasimme sataman liikennettä; suuria veneitä oli saapunut lisää ja puheenaiheena tuntui kaikilla olevan aallonmurtajan takana vellova meri. Yöstä tuli hyvin levoton; tuuli oli tyyntynyt hieman, mutta erityisesti herkkäunista Vedenneitoa hereillä piti Itämeren portille kulkeva yhteyslautta, joka ajoi moottori meluten aamuyölle asti satamassa ja teki todella ärsyttäviä aaltoja veneisiin, lisäksi rantaravintolassa oli karaoke yömyöhään eikä siellä tuntunut laulavan kukaan laulutaitoinen enää klo 22 jälkeen…

 

Ukonilma herätti aamulla Hangossa.

 

Uni kuitenkin tuli joskus aamuyön tunteina. Herätys ei tapahtunutkaan nyt miehistön pienimmän taholta vaan sen aiheutti ukkonen, joka jyrähti räväkästi ilmoille klo 07 aikaan. Keulapunkasta könyttyämme idän suunnasta nousivat pahaenteisen näköiset pilvet, salamat välkkyivät ja Esterin hyllyvä hanuri pisti parastaan. Alkukesällä ommeltu pressu piti onneksi hyvin, vettä tosin valui hieman vetoketjun kohdalta ja siihen jouduimme virittelemään sangon.

 

Aamuviritelmä Hangossa

 

Tässä vaiheessa kävi selväksi, ettei toista yötä Aavassa enää nukuttaisi samassa meluisassa satamassa ainakaan. Kännykät esille ja nettiin; merisäätiedotus ilmoitteli tuulten tästä vielä voimistuvan, joten se siitä kotiinpaluusta. Päätimme varata hotellihuoneen seuraavaksi Hanko -yöksi Hotelli Regatasta; hyvällä sijainnilla satamasta ja muutenkin kiva näköinen hotelli omalla suihkulla varustettuna. Niin ihania kuin Hangon monet vanhat villat ovatkin, nyt oli fiilistelyn sijasta enemmän tarvetta unelle ilmastoidussa tilassa ja omalle, ei käytävä, suihkulle. Huone saatiin varattua ja mieli rauhoittui (ainakin yliväsyneellä Vedenneidolla).

Aamupäivä päätettiin viettää pikkumiehen ehdoilla leikkipuistoissa. Täytyykin todeta, että Hangossa on lasten leikkipuistot upeilla paikoilla; toinen ihan Itäsataman vieressä ja toinen iso puisto uimarannan/ Hotelli Regatan lähellä. Lounaalla käytiin taas makasiiniravintolassa, nyt testasimme ravintola Origon ja hyvää oli täälläkin sekä jälleen kerran erittäin ystävällinen palvelu myös huomioiden meidän pienen maitoallergikonkin.

Päiväunet vedettiin Aavassa ja seurattiin muutenkin sataman tapahtumia. Tuuli Hangon Tulliniemessä oli noussut lähes myrskylukemiin 19m/s (tarkoittaen sitä, että jos pään nosti pressun suojista niin tuntui kuin joku repisi päätä taaksepäin) ja satamakin oli lähes täysi. Purjeveneilijät kiristelivät veneidensä köysiä, joita tuuli vinkuen riuhtoi. Aavasta näki suoraan aallonmurtajan taakse avomerelle, jossa vaahtopäät juoksivat kilpaa. Muutama isompi purjevene vielä saapui satamaan paikkaa etsimään ja tilaa tehtiin kaikkiin rakoihin, myös Aavan viereen tuli yksi saksalainen purjevene, kertoillen kelin olevan todella paha avomerellä. Tuuli painoi myös poijuja veden alle ja muutamasta purjeveneestä joutuivat käydä vetämässä poijuja vedestä ylöskin. Tankkauspisteellä kävi muutama vene ja arvata saattaa, että näin kovassa tuulessa laiturista lähtö on haastavaa suurillekin veneille… Tämmöistä emme olleet nähneet ja kokeneet vielä koskaan. Onneksi sataman suojista tapahtumia oli jännittävääkin seurata.

Iltapäivällä pääsimme Hotelli Regattaan ja voi sitä pienen ihmisen riemua kun hän sai istua suihkun lattialla veden ryöpytessä niskaan. Superior huone oli siisti ja ihan tyylikäs, mutta 160€ on kyllä mielestämme hieman ylihinta noin pienestä huoneesta, jossa ei ollut edes jääkaappia/ minibaaria eikä talon tarjoamia pesuainepulloja, joita tämän hintaisissa yleensä on tarjolla. Muutoin hotelli oli todella rauhallinen, kaunis, loistavalla sijainnilla ja aamupala erittäin hyvä sekä monipuolinen.

Alkuillasta piipahdimme vielä illallisella makasiiniravintola Hangon Makaronitehtaassa; ihanaa pasta bolognesea ja tälläkin kerralla lapsille maidottomana sekä kaikkia pastoja sai myös gluteenittomina. Masut täynnä pastaa vyöryimme takaisin hotellille. Aulabaarissa oli mainos Moët & Chandon Ice Imperial -drinkistä ja mainonnan uhreina sorruimme 12€ samppanja drinkkiin, johon siis laitettiin ko. samppanjaa ja pieni limen tai appelsiinin palanen. Sanokoot juomakriitikot mitä tahansa, juoma maistui taivaalliselta siinä ilmastoidussa tilassa pehmeällä vuoteella makoillessa. Toista emme kuitenkaan enää hakeneet vaan kävimme nukkumaan hyvissä ajoin hymähdellen hyvälle päätöksellemme viettää yö hotellissa, kun taivaanranta täyttyi uusista ukkospilvistä.

 

Aamusumua Hangossa

 

Toinen aamumme Hangossa alkoi kuvassa näkyvällä tavalla… Aivan, tuuli oli todellakin tyyntynyt, mutta merelle lähdöstä ei tässä sumussa tulisi vielä muutamaan tuntiin mitään – kyllä siinä jo naurettiin eikä ärräpäät enää lennelleet tässä luonnon armoilla olemisessa. Vedenneito kävi vielä ennen aamupalaa kuvaamassa (kännykällä) läheisellä uimarannalla, koska on sumu-fani ilman kameraakin ja halusi tarkistaa mikä tilanne merellä todella oli. Sumua oli vielä suhteellisen paljon, joten päätimme nauttia kiireettömän aamupalan, pakata vähät hotelliin otetut tavaramme ja lähteä Aavalle odottelemaan sumun hälvenemistä.

 

Aamutunnelmaa Hangossa

 

Pääsimme vihdoin matkaan (noin klo 10), merellä oli vielä utua, muttei näkemistä ja etenemistä haittaavaa. Lähtö kotimatkalle tuntui huikealta ja selvästi moni muukin oli päättänyt jatkaa matkaa, koska Hangon satama tyhjeni vähitellen ja merellä oli liikennettä niin idän kuin lännenkin suuntaan. Keli oli kohtalainen (itätuulta 6m/s ja sitä utua) ja päätimme ajella ensimmäiselle etapille, jos vain Pikku merimiehen päiväunet niin soisivat.

 

Paluumatkan utua

 

Legistä tulikin Hanko – Barösundin pituinen. Lounas- ja Aavan tankkaustauko pidettiin poutaisessa hellesäässä Källnäsuddin vanhaan kyläkouluun remontoidussa ravintola Scolassa. Paikan olimme bonganneet jo aiemmilta veneretkiltämme ja nyt vihdoin pääsimme sen näkemään & kokemaan. Lounaspöydän ruoka oli raikasta ja todella hyvää; muikkuja, erilaisia salaatteja, uusia perunoita jne. Vedenneito ihastui paikan selkeälinjaiseen, vanhaa kunnioittavaan sisustukseen. Pikku merimieheen taisi tehdä pihan puput ja hiekkalaatikko suurimman vaikutuksen. – Tänne tulisimme varmasti toistekin!

 

Ravintola Scola

Scolan riippukeinu Scolan terassilta lossille

Ihanat pupuset Scolan hiekkalaatikko ja puput

 

Inkoosta suuntasimme ”urku auki” pilvisen Porkkalanselän yli kotisatamaan Suomenojalle, Espooseen, jossa helleaalto vei loputkin voimat ja pääsimme vihdoin kotiin lähes viikon pituiselta matkaltamme.

 

___________________________________

Mitkä olivat tämän reissun opit?

  • meri ON arvaamaton – tämä nyt ei tullut yllätyksenä, mutta luonto näytti taas kaapin paikan
  • AINA tulee olla plan B (ja plan C), jos keli muuttuu veneilylle mahdottomaksi
  • lasten leikkipaikkoja ja -puistoja kannattaa googlettaa jo etukäteen, silloin on satamissa pienilläkin merenkävijöillä tekemistä ja ylimääräiset energiat puretaan niissä eikä veneen pienissä tiloissa
  • venemajoitus, Aavan kokoisessa veneessä, ei ehkä ole se paras vaihtoehto koko ajaksi viikon matkalla – siksi olimmekin varanneet jo etukäteen hotellimajoituksenkin (Thank God)
  • välipaloja venematkoille ei voi koskaan olla liikaa (etenkään lapsille ja vaimolle…)
  • vaatetuksen on hyvä olla monipuolinen; pipoa ja välikerrastoa ei sentään enää tarvittu
  • ja se tärkein… me todellakin tarvitaan isompi vene! :D

2 Responses

  1. Katinka
    | Vastaa

    Wow, kylläpä teillä on ollut seikkailu, ihan tunsin luissani. Me ollaan pari kerraa kanssa jouduttu pahaan keliin ja aina kun tilanne on ollut ohi, olen ottanut konjakkia. Oikeasti en pidä sen mausta yhtään, mutta niissä tilanteissa se on ollut just se mitä tarvitsin. Olen lukenut muualtakin, että tuolla Hangon itäportissa haittaa juuri se laiturikuljetus jonkin verran. Tuon Scolanin bongasin minäkin tänäkesänä, pitää ehdottomasti mennä testamaan. Tuossa sinun viimeiseksi olevassa listassa paras on tuo isompi vene =D. Me kanssa olimme aina neljä viikkoa putkeen merellä pienessä veneessä ja isompi hommattiin muutama vuosi sitten. Ei muuta kuin suunnittelu käyntiin =).

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Meilläkin on veneessä mini-konjamiinipullo pahan päivän/ kelin varalle, en tajua miksei sitä nautittu Hankoon päästyämme. Suunnittelu suuremmasta paatista muuten lähti käyntiin jo Hotelli Regatassa :D Saattaapi olla ensi helmikuun Vene 15 Båt -messut paha paikka Aava II:sta ajatellen ;)

Leave a Reply