Muinaistulien yö

with 2 kommenttia

Elokuun viimeinen viikonloppu tarjosi meille mahdollisuuden veneilyyn. Sateet ja ukkoset olivat väistyneet loppuviikolla, lisäksi Pikku merimiehen isovanhemmat olivat lupautuneet hoitajiksi, niin että me (Kippari ja Vedenneito) pääsisimme ihan kahdestaan merelle – pitkästä aikaa. Loppuviikolla Vedenneito bongasi netistä Muinaistulien yö -tapahtuman, joka vaikutti todella kiinnostavalta.

Eväiksi pakattiin vähän kuohuvaa ja muuta juomaa, ruokailu päätettiin ulkoistaa Liuskaluodon Skifferille. Vaatetus aiheutti hieman pohdintaa ja lopulta totesimme keväisen välikausivaatetuksen olevan varmasti tarpeen, ykköskerrastotkin oli mukana, mutta ne jäivät onneksi laukkuun odottamaan vielä kylmempiä kelejä. Voi miten mukavalta tuntui lähteä vain yhden kassin, kylmälaukun ja kameralaukkujen kanssa matkaan.

Lähtö kotisatamasta sujui kauniissa iltapäiväauringossa nopeasti, kun ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Veneitä oli liikkeellä melko paljon, mutta lähinnä rannan tuntumassa. Keli oli niin hyvä, että päätimme ajella ”näkit pohjasta pois” -tyylillä ulkoväylää kohti Kaivopuistoa. Kippari innostui painamaan kaasukahvaa oikein huolella, kun ei muita veneilijöitä näkynyt kuin horisontissa.

Liuskaluodon vierasvenelaiturissa oli hyvin tilaa eikä tuuli häirinnyt rantautumista, joten Aava saatiin helposti laituriin kiinni ja kipitimme nälkäisinä kohti Skifferin tiskiä. Con artichokes -pizzaa & lasi Rieslingiä Vedenneidolle, Kipparille lihaisampaa pizzaa ja Aperol Spritz, kiitos :) Voisimme varmasti kuvailla tunnelmaa autuaan rennoksi; taustalla (ei ehkä ihan meidän musamakua edustavaa) musiikkia hipsterihenkisen dj:n toimesta, ei kiirettä mihikään eikä tarvinnut katsoa kenenkään perään. Ihmisiä virtasi vähitellen terassille, osa veneillä, osa yhteyslautalla ja tulipa yksi seurue jollain ihmeellisellä, isolla sauna-terassi -viritelmälläkin. Pitkähkön illallisen jälkeen päätimme antaa tilaa nälkäisemmille ja lähdimme Aavalla kohti Gåsgrundia.

 

Skiffer Liuskaluoto Skifferin juomat Skifferin pizzat

 

Meri oli tyynehkö ja ajelimme mukavaa matkavauhtia Melkin eteläpuolelta Gåsgrundiin. Tässä vaiheessa plan B (jota ei ollut) astui mukaan kuvaan, koska saaren laituri oli täynnä ja väkeä grillipaikallakin aika lailla. Halusimme jonnekin rauhallisempaan, joten käännyimme suosiolla kohti etelää. Knapperskär vaikutti rauhalliselta, koska ainoa siellä ollut ”vene” tai pikemminkin saunalautta (mikä ihmeen venesaunailta tänään olikaan…) lähti pois. Laituri oli kuitenkin liian korkealla Aavalle ja muutenkin koillistuuli painoi aaltoja juuri kohti korkeaa laituria. Ei jaksettu aloittaa rantautumishässäkkää, vaan jatkoimme matkaa Knapperskärin taakse avomerta ja laskevaa aurinkoa katselemaan.

 

Matkalla Laituri taynna

Knapperskäriltä aavalle

 

Kesän päättyminen alkoi tuntumaan jo iholla, kun meri puhalsi viileää iltatuultaan. Maisema oli kauniin haikea ja vaati pienen shamppanjapullon avaamista tähän hetkeen – meillä ei ollut kiire mihinkään.

 

Kippari katselee aavalle

Ilta-auringon hehkua

 

Auringon lasku vei ajatukset Muinaistulien yön kokkoihin ja päätimme jatkaa matkaa Pavenilla tapahtuneen kanisteritankkauksen kautta kohti Suvisaariston uimarannan tulia.

Rannalle oli jo kerääntynyt ihmisiä; lapsia, aikuisia, palokuntaa ja poliisikin. Kokko sytytettiin kauniin (live) viulu- ja sellomusiikin tahdissa; tunnelmassa oli jotain niin ikiaikaista ja suomalaista – kesän päättymisen haikeutta. Siinä Aavan kannella nautittiin tästäkin veneilyn suomasta upeasta hetkestä.

 

Suvisaariston uimarannalla

Suvisaariston muinaistulilla

 

Yö saapui pikkuhiljaa meren ylle ja lähdimme kotimatkalle kiertokautta, koska halusimme vielä hetken fiilistellä yöllistä merta. Edellinen kerta kun olimme yöllä merellä veneilleet oli vuosia sitten pienemmällä Yamarinillamme matkalla Seurasaaren SM-ilotulituskisoista Vuosaareen (ilman karttaplotteria…).

 

Ilotulitus mereltä nähtynä

 

Muita veneitä ei enää näkynyt ja saimme matkalla ihastella muutamille mökkirannoille sytytettyjä muinaistulia. Tästä toivoisi tulevan perinteen, koska tulet valaisivat niin kauniisti loppukesän yötä. Karttaplotteri todellakin helpotti etenemistä sillä merimerkit näkyivät varsin huonosti kauempaa.

Mantereen siluetti piirtyi mustana horisontissa, yötuuli oli jo viileää ja väsymys alkoi painaa silmiä. Sitten ihan yhtäkkiä mantereen ylle nousi ilotulitus ja toinen ja kolmas… Siellä täällä värikkäät tulinäytökset valaisivat taivasta ja, voinette arvata, näyttivät aivan mahtavilta mereltä käsin. Lähes peilityyneen kotisatamaan ajelimme näiden upeiden valojen saattelemana.

______________________________

Minkälaisia kokemuksia teillä on yöllisiltä meriretkiltä? Onko jäänyt muistoihin jokin näky tai tunnelma?

2 Responses

  1. Katinka
    | Vastaa

    Eikö olekkin välillä todella luksusta kun pääsee kipparin kanssa kahdestaan matkaan =D. Me olimme muutama viikko sitten kahdestaan Suomenlinnassa. Meiltä jäi muinaistulet tällä kertaa väliin, kun oli maissa muuta puuhaa. Nuo pizzat olivat sellaisia, että minullekin olisi maistunut =). Syksy tekee todella tekoaan ja haikeus valtaa mielen, sillä pian on kesäkoti nostettava jälleen maihin.

  2. Vedenneito
    | Vastaa

    Syksy tosiaan tekee tuloaan ja kyllä haikeus alkaa merimieltä vaivaamaan. Jospa vielä edes kerran päästään vesille ennen lumen tuloa ja saisi muutaman kuvan saariston syksystä tännekin laitettua. :)

Leave a Reply