Lukuvinkkejä ja meriretkien ruokamuisteloita kevättä odotellessa

with 8 kommenttia

Kevättä odotellessa on mukavaa haaveilla tulevasta veneilykaudesta, kohteista ja retkiruuista. Ensi kautta ajatellen aiomme tehdä etukäteen listaa kohteista, joissa haluamme käydä ja mitä nähtävääkin niistä löytyisi, jottei päämäärätöntä merihaahuilua tulisi liiaksi, jos esim. rantautuminen ykköskohteeseen olisikin hankalaa tuulesta johtuen tai tilaa ei olisi mahdollisessa kohdesatamassa.

Tulevan kauden suunnittelun tueksi kodin kirjahyllystä löytyy muutamia makupaloja, joiden maailmaan on ihana paeta sateen lyödessä ikkunoihin. Aluksi katsaus muutamaan teokseen, joissa on kiinnostavaa tietoa saariston sekä rannikon kohteista, niiden historiasta, eläimistä ja luonnosta ylipäätään:

Luontokuvaaja, tietokirjailija ja saaristo-opas Jarmo Niemisen upea: Aarresaaret, Helsingin saariston uskomaton luonto (2014. Gummerus) teos on huikean kaunis kokoelma kuvia, tarinoita ja historiaa Helsingin edustan sotilassaarista ja lähiluonnosta. Kirjan myötä lukija pääsee myös tutustumaan saariston luontoon eri vuodenaikoina; matkaten jäiden lähdöstä muuttolintujen saapumiseen, kohti yöttömän yön taikaan ja lopulta syysmyrskyistä saariston hyiseen talveen.

 

Tämän teoksen Kippari sai isänpäivälahjaksi Pikku merimieheltä ja Vedenneidolta

 

Kirja sisältää myös paljon asiaa luonnonilmiöistä ja eläinten tavoista. Tiesittekö esimerkiksi, että ”meri kumisee” – tämän Jarmo Nieminen oli kuullut vanhalta näkönsä jo menettäneeltä kalastajalta. Kuminasta kuulemma ”kuulee, mistä suunnasta mainingit lyövät”. Niemisen mukaan meri ”kumisee useita päiviä kestäneiden kovien tuulien seurauksena samansuuntaisten aaltojen iskiessä rytmikkäästi kallioihin ja rantakivikoihin tunnista tuntiin” (Nieminen 2014, s. 98).

Tai oletteko törmänneet Suomenlahdella etenkin keväisin ja syksyisin kangastuksiin? Vanha kansa sanoo, että ”meri kollaa” horisonttiin suurten lämpötilaerojen aikoina; syntynyt inversiokerros toimii peilinä heijastaen kaukana olevat kohteen nurinpäin, jopa useammiksi päällekkäisiksi kerroksiksi. Niemisen mukaan ”Merestä eläneelle saaristokansalle kangastukset ovat olleet normaalia elämää… jonka avulla on pystytty suunnistamaan kymmenien kilometrien päässä avomerellä keväisillä jäälautoilla; kun on oltu hyljejahdissa, ja ympärillä on ollut vain jäätä ja jäätä, välissä vettä” (Nieminen 2014, s. 47).

 

Aarresaaret kirjan kiehtovia tarinoita ja upeita kuvia.

 

Kirjaan on myös taltioitu paljon huikeita kohtaamisia luonnon kanssa; hetkiä, joissa kohdataan vaikkapa nuori hylje, joka sukeltaa vedessä lähes jalkojen väliin tai tilanteita, joissa luonnon suuret draamat saadaan ikuistettua kameralla esim. merikotkan saalistamista kuvaten. Muutenkin Aarresaaret on luontokuvaajalle myös oivallinen opaskirja, sen verran paljon siinä on ihan teknistäkin tietoa kameroista ja valokuvaamisesta ylipäätään.

 

Aarresaaret kirja on myös matka luonnon ihmeiden ja saarten eläinten kohtaamisen äärelle.

 

Ei ihme, että Aarresaaret kirjalle myönnettiin WWF:n Vuoden luontokirja 2014 -palkinto. WWF:n nettisivuilla kirjailija Jarmo Nieminen toteaakin ”Motiivini tälle kirjalle oli kirjoittaa omat pienet ja suuret luontokokemukseni tuleville lapsenlapsilleni, jotta minä voisin niitä joskus heille lukea ja mahdollisesti he joskus myöhemmin minulle. Luonnossa pieni on suurta ja suuri pientä ja kaikki yhtä arvokasta. Lähiluonto on oikeasti tärkeää”. Voisiko parempaa syytä luontokokemusten jakamiselle ja tarjoamiselle ollaakaan kuin perintö luonnon puolesta, tuleville sukupolville.

Meille se, että pystymme tarjoamaan omalle Pikku merimiehellemme luontokokemuksia jo pienestä asti on todella tärkeää. Uskomme, että luonnon kunnioitus sekä luonnossa liikkumisen taito syntyy itse kokemalla ja tietysti myös vanhempien opastuksella.

Seuraava suositeltava merellinen matkaopas kaikille Suomenlahden ja Ahvenanmaan veneilijöille on vastikään Karttakeskukselta tilaamani Saariston kätköissä – 501 Nähtävyyttä Suomenlahdelta Ahvenanmaalle (2014. Löfgren, K-E. & Saloranta, P. Karttakeskus Oy.), joka pohjautuu Kaj-Erik Löfgrenin 2000-luvulla keräämään aineistoon. Oppaassa on selkeästi kohde kohteelta kartalla edeten kerrottu saarten ja alueiden nähtävyyksistä sekä historiasta. Erityiskiitos kirjoittajille selkeistä kohdemerkinnöistä, joiden avulla on varmasti mukavaa käydä tutustumassa näihin saariston kiehtoviin historiallisiin paikkoihin.

 

Saariston kätköissä

 

Saariston kätköissä -teosta on helppo seurata myös veneillessä ja etsiä kiinnostavia uusia käyntikohteita.

 

Selkeästi merkityt kohteet on helppo löytää kartalta.

 

Ruoka liittyy olennaisena osana Aavan miehistön meriretkiä. Vaikka Aavassa ei olekaan pentteriä, saati kapyysiä ja messinäkin toimii pääosin Aavan takaosan penkit ja klaffipöydät. Ruokia kokkailemme kuitenkin niin veneessä kuin satamissakin. Viime kesänä myös saariston grillikatokset tulivat tutuiksi ja Trangialla tehtiin keitoksia useammankin kerran kallioilla.

Pienissä tiloissa on etukäteissuunnittelu tarpeen ja monesti teimme matkaeväät valmiiksi/ puolivalmiiksi kotona. Lisäksi pikkulapsen (ja vaimon, jolle verensokerin lasku saattaa aiheuttaa uhmakohtauksen) kanssa reissatessa välipaloja tulee olla mukana reilusti pahimpien itkupotkuraivareiden välttämiseksi, myös rantautumisissa kuoritut hedelmät ja keksit, annettuina pienimmän rantautujan käteen, ehkäisevät koko miehistön verenpaineen nousua.

Tässä muutama makupala viime kaudelta:

 

Rantautumiskuohuvat marjojen kera Elisaaren laiturissa.

 

Paprikoiden ja kesäkurpitsoiden kokkailua Trangialla, Isossa Vasikkasaaressa.

 

Tonnikalaa, tomaatteja, persiljaa ja tuoretta basilikaa gluteenittoman fusillin kera Stora Brändössä.Vieressä taitaa olla kevään 2014 ensimmäinen ankkurimaljakin.

 

Chorizoa ja (kotona esikeitettyä) pastaa kokkaillaan Trangiassa Elisaaren kallioilla.

 

… Sitten pastaan lisättiin tuoretta basilikaa, parmesan lastuja ja koko ihanuus nautittiin ilta-auringossa Elisaaren kallioilla.

 

Lounaaksi lohileipiä piparjuuritahnalla alustettuina ja roseeviiniä.

 

Perunaa, paprikaa, fetajuustoa, parsakaalia, yrttejä, pippuria ja hunajaa haudutettuna grillissä folionyyteissä. Nyytit tehtiin kotona valmiiksi kylmälaukkuun.

 

Sitä perinteistä eli makkaranpaistoa Käärmesaaressa. Meille isommille Laitilan Kukko Pils-olutnakkeja ja Pikku merimiehelle Vatajan nitriittömiä nakkeja.

 

Tuliko jo nälkä? Minulle ainakin :)

Kirjahyllystämme löytyy muutama selkeästi veneilyyn liittyvä ruokakirja, joita olen selaillut ties kuinka monesti (ja haaveillut isommasta veneestä mm. penttereineen) ja löytänyt monia käyttökelpoisia vinkkejä sekä reseptejä:

 

Ruokakirjoja veneilijöille ja muillekin retkeilijöille.

 

Merikokin messissä – Veneilijä keittokirja (2009. Sjöholm, A. & S. ja Haikala, P. & J. Tammi.) sisältää monenlaisia reseptejä ja vinkkejä ruuanlaittoon veneessä erilaisissa tilanteissa. Kirjasta huokuu kokemus meriolosuhteissa kokkailemisesta ja erityisesti loppuosan Vinkkejä veneilijöille -osuus sisältää paljon lukemisen arvoista tietoa keikkuvassa keittiössä kokkaileville sekä retkeilijöille ylipäätään.

 

Merikokin messissä – Veneilijän keittokirja

 

Merikokin messissä tarjoaa hyviä vinkkejä veneruokailuun yms. reseptien lisäksi.

 

Kirjan reseptit on 3-4 hengelle mitoitettuja ja reseptien yhteydessä näkyvät loisto -symbolit kertovat raaka-aineista: Punainen loisto – helposti pilaantuvia, keltainen loisto – paremmin säilyviä ja vihreä loisto – kuivamuonaa ja säilykkeitä.

 

Merikokin messissä sisältää aimo annoksen hyviä, selkeitä reseptejä.

 

Joku saattoi panna merkille aiemmista viime kauden ”makupaloistamme”, että johan siellä on maljoja nostettu… No, pääosin liikumme vesillä Pikku merimies matkassa, joten alkoholia siis nautitaan hyvin kohtuudella. Muutenkaan kun vesillä ei kannata läträtä liiaksi jo turvallisuudenkin vuoksi, vaikka lain mukaan hieman enemmän maistissa saakin olla kuin maalla moottoriajoneuvoilla liikkuessa. Satamissa kyllä näkee toisinaan aikamoisessakin ”meritumussa” olevia kippareita ja miehistön jäseniä, silti tunnelma on yleensä leppoisan hyväntuulista.

Merikokin messissä -kirjassa on kuvissammekin näkyville rantautumis- eli ankkurimaljalle ihan oman osuutensa, jossa todetaankin ”Mutta kun on päässyt turvallisesti satamaan ja saanut veneen kiinni, voi noudattaa vanhaa purjehdusperinnettä ja kohottaa ankkurimaljan. Jokaisella venekunnalla on oma suosikkinsa ankkurimaljaksi.” (Sjöholm & Haikala 2009, s. 73).

Aavan aikuisten ankkurimaljaksi on jo edellisen veneen myötä muodostunut ”erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruunainen, marsipaaninen, kevyen paahteinen, mineraalinen” Pannier Sélection Brut -samppanja, joka kokonsakin (0,375l) puolesta on helppo pakata mukaan eikä aiheuta turhaa huojumista maalle noustessa :)

 

Pannier/ Aavan virallinen ankkurimalja jo vuodesta 2009.

 

Margareta Diedrichsin Venekesä – Ruokaa, elämyksiä ja purjehdusta Pohjolassa (2008. Kustannus-Mäkelä Oy.) teos koostuu paitsi ihanista resepteistä myös kauniista tunnelmakuvista, teksteistä, hyvistä vinkeistä sekä mietelauseista, jotka johdattelevat veden äärelle. Kirjassa liikutaan pohjoisilla vesillä ja maistiaisilla Suomenlahdelta Norjan rannikolle asti.

 

Venekesä houkuttelee kokkailemaan veden äärelle.

 

Venekesä kirjasta löytyy ihania reseptejä sekä paljon muutakin tunnelmallista ja runsain mitoin hyviä vinkkejä niin veneilyyn kuin ruuanlaittoon.

 

Näitä salaatteja tulee Aavan miehistön lautaselle ensi kaudella, kuten mm. myös s. 49 löytyvää, grillin ympärillä nautittavaksi tarkoitettua Britan venebruschettaa.

 

Tunnelmapala Venekesä -kirjasta

 

Kesäherkkuja veden äärellä (2004. Söderström, M. & Tengby, T. Kustannus-Mäkelä Oy.) kirjan saimme joululahjaksi jo ennen Aavan liittymistä perheeseemme. Tämä kesän makuja ja valoa hehkuva kirja tarjoaa ihania reseptejä niin merellisille retkille kuin vaikkapa puutarhakutsuille. Lisäksi kirjasta löytyy ”helppo tieteellinen menetelmä” sään ennustamiseen pilvistä ja muitakin pikku vinkkejä esim. veneilyyn ja jokamiehenoikeuksiin.

Jos ”Ahti suo antejaan” (tai saariston kalastajia osuu kohdalle satamissa), niin esim. Keitettyä ahventa piparjuurimajoneesi ja parsan kera (s. 54) kuulostaisi täydelliseltä kesäillan aterialta.

 

Kesäherkkuja veden äärellä

 

Kesäherkkuja veden äärellä kirjan herkulliset kuvat vievät ajatukset kesän merellisiin tunnelmiin.
Kesäherkuista löytyy vinkkejä sään ”ennustamiseenkin”.

 

Karttakeskukselta muuten tarttui mukaan Katinkan Haaveena hyvä kuva -blogista bongaamani Risakon Minne mentäis -penaali. Täytyyhän nyt jokaisessa veneessä olla teemaan sopiva penaali ja suomalaista työtä on tärkeää tukea aina. Nämä kivat Risakon Minne mentäis -tuoteperheen tuotteet on ”valmistettu Suomen Maanmittauslaitoksen poistamista maastokartoista ja kuuluvat osana heidän projektiaan ”Laitetaan kartat kiertoon”. Tuotteet on valmistettu siis paperista, joka on laminoitu molemmin puolin vettähylkiviksi”.

 

Risakon Minne mentäis – penaali

 

Hyviä ruokavinkkejä otetaan aina ilolla vastaan. Joten tässä kysymys sinulle, joka eksyit lukemaan tätä postausta:

Mikä on teidän veneen miehistön lempiruoka tai takuuvarmasti toimiva resepti vesillä liikkuessanne, jonka haluaisitte laittaa jakoon muidenkin iloksi?

8 Responses

  1. Heli V.
    | Vastaa

    Kiitos mainiosta postauksesta! Juuri tuollaisia esittelemiäsi venekokkauskirjoja olenkin jo ehtinyt kaivata lyhyen veneilyuramme aikana. Jos saisit valita yhden noista kolmesta esittelemästäsi opuksesta, mikä olisi mielestäsi hyödyllisin koko perheen ravitsemisen kannalta? :) Nimimerkki sormet-valmiina-näppäimistöllä… Oletko muuten käynyt Erottajan veneilyliikkeessä (en muista tarkkaa nimeä, mutta on siinä Dianapuiston vieressä)? Tai olisko muita hyviä tarvikeliikesuosituksia? Meillä meni viime kesä (=ensimmäinen veneilykesä) niin uusien asioiden oppimisessa, että veneen pientarvike/sisustusvarustelu jäi kokonaan tekemättä. Ehkä tänä kesänä siis ammennan naisellista kosketustani, hah! Ihailen todella kirkasvärisiä ja skarppeja valokuviasi, joissa on niin hieno asetelmallisuus tai tunnelma! Ja muutenkin bloginne on kerrassaan mainio ja aihevalinnat osuvia. Keep on writing, we’ll be waiting! Ihanaa keväänodotusta siis teidän perheellenne ja koko Suomen veneilijäpopulaatiolle!
    p.s. Miten tuossa ”Saariston kätköissä” -kirjassa esitellyt kohteet jakautuvat maantieteellisesti, onko monet kohteet siis täällä meidän huudeilla?

  2. Vedenneito
    | Vastaa

    Voi kiitos Heli mieltä lämmittävistä kommenteista! <3
    Ruokakirjallisuuden osalta suosittelen tuota Merikokin messissä -kirjaa, koska siinä on ehdottomasti eniten reseptejä ja selkeitä vinkkejä muutenkin. Venekesä -kirja on enemmän tunnelmointiin sopiva, tosin siinäkin on paljon veneilyyn liittyvää perustietoa ja esim. oma osuutensa veneen sisustamisesta ja siitä mitä lasten kanssa kannattaa vesillä/ satamissa/ saarissa tehdä & miten saada aika kulumaan.
    Pientarvikkeista se Erottajan Majakka on tietysti yksi paikka, itse olen tykästynyt Turussa sijaitsevaan Ocean Spirit http://www.oceanspirit.fi/ liikkeen monipuoliseen tarjontaan – heillä verkkokauppakin. Vene -messuilta ja Turun Meri kutsuu -messuilta (on muuten ensi viikonloppuna!) on tullut ostettua yhtä sun toista heidän osastoltaan. Sitten Lauttasaaresta löytyy useitakin, joissa on tehty ostoksia esim. Captain’s Shop, Veneilijän Verkkokauppa, Maritim ja vaatteiden osalta Navy Blue Shop. Myös Yamaha Center Vantaan Tuupakassa myy vaatteita (monesti ns. erän viimeisiä ale-kappaleita löytyy) ja muuta veneilyyn liittyvää veneiden lisäksi. Sitten tietysti PPS:n verkkokaupasta http://www.roope-tuotteet.fi/ saa kaikkea ihanaa ja rahat menevät hyvään tarkoitukseen. :)
    Saariston kätköissä kirja etenee kohde kohteelta (501 kohdetta) aina Itäiseltä Suomenlahdelta/ Vironlahti alkaen Ahvenanmaan läntissille saarille asti/ Signilskär. Eli löytyy myös tarkat kuvauksen Helsinki-Espoo akselilta. :)

    Meidän muuten täytyy ehdottomasti tehdä venetreffit jonnekin kivaan kohteeseen tulevalla kaudella! Saisi Pikku merimieskin leikkiseuraan :)

  3. Ansku
    | Vastaa

    Aivan ihanan herkullinen ja hyödyllinen postaus, kiitos! :)
    Aarresaaret, saariston kätköissä ja venekesä löytyvätkin jo kirjahyllystä, joista ensin mainittua en ole vielä ehtinyt edes lukemaan, upeat kuvat olen kyllä katsonut ;) Heti parin vkon kuluttua kun opiskelutahti (hetkeksi) hieman hellittää, niin luen sen kannesta ja kanteen.
    Venekesä on tosiaankin sellainen tunnelmointiin ja fiiliksen nostatukseen paremmin soveltuva opus, tosin fiilistä ei ainakaan meikäläisten tarvitse yhtään enempää enää nostattaa, niin into piukeena täällä jo pääsiäistä ja veneen kunnostuslomaa odotellaan =D
    Merikokin messissä-kirja meni hankintalistalle ja tulee varmasti kovaan käyttöön jo heti tällä tulevalla kaudella, joten kiitos sinulle hyvästä vinkistä.
    Ihanaa, ihan kohta uuden veneilykauden aloitus on totta! Aurinkoista viikkoa sinulle :)

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Kiitos Ansku ja mukava kuulla, jos sait vinkkejä teidänkin tulevalle kaudellenne. :)

      Juu, fiilisten nostatusta ei tälläkään suunnalla tarvita – kevätaurinko on hoitanut sen ihan itsestään. Kippari muuten tuossa juuri varasi trailerin pääsiäiseksi, joten silloin Aava siirtyy kotisatamaan – en voi uskoa, että jo kolmen viikon päästä on kauden avaus (ellei nyt räntää sada taivaan täydeltä)!!!

      Aurinkoista viikkoa ja viikonloppua sinulle myös. :)

  4. Sanna
    | Vastaa

    Oi mikä ihana, ihana blogi! Kuin olisin kotiin tullut! Tänne haluan jäädä

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Voi lämmin kiitos Sanna ja tervetuloa lukemaan meidän kommelluksista & kokemuksista. :)

  5. merihelmiina
    | Vastaa

    Wau, miten herkullinen postaus! :)
    Muutama kirja olikin jo tullut tutuksi, mutta myös uusia tuttavuuksia esittelit tässä. :)

    Meilläkin on Trangia, mutta perhekokomme vuoksi olemme päätyneet perhereissuilla mainioksi todettuun Bilteman kaasupatruunalla toimivaan retkilieteen, jossa voi käyttää mainiosti ainakin 3 litran kattilaa ja ihan normikokoista paistinpannua. Suosittelen! Kulkee kätevästi muovisessa kotelossaan ja patruunat maksavat alle 2 euroa kappaleelta. Yhdellä patruunalla tekee aika pitkään kokkailuja. Ohjeissa toki lukee, että käytettyä patruunaa ei saisi käyttää uudelleen…mutta me käytämme useamman kerran samaa (irrottaa vaan paikoiltaan, ettei kaasua vapaudu) ja ei ole ollut ongelmia.
    Foliorulla toki kulkee myös aina mukanamme ja on monessa jutussa toimiva nuotiokokkailuissa.
    Kurkkaapa ruokablogistani (päivittyy säännöllisen epäsäännöllisesti) mainio tikkupullavinkkini:
    https://matruusinmakuhetket.wordpress.com/2014/05/12/urbaanit-tikkupullat-nuotiolla/

    Folionyytteihin (grilliin tai notskille) ajattelin ensi kesänä käyttää indonesialaisten uunikasvisten maustamisessa käyttämääni teryaki-kasteketta. Aiemmin nyytteihin olen laittanut tuorejuustoa tai sulatejuustoa, joka sekin toimii aina. Kasvisnyyteissä käytän usein myös pakastekasviksia, jotka pysyvät foliossa hyvänä kesäkuumallakin, kun pakkaa ne mukaan jäisinä.
    Uudet perunat ovat usein pieniä, joten kypsyvät nopeasti myös Trangiassakin. Meillä usein mukana perunoita kesä-heinäkuussa. Ahvenanmaalla on maailman parhaat uuden sadon perunat, joten siellä käydessä on ihan must-juttu keitellä perunoita moneen kertaan. Suosittelen. Mitä parhainta lähiruokaa! :)
    Lasten kanssa retkeillessä pastat ovat ihan perussettiä. Meillä on jo ajat sitten kyllästytty nötköttiin (nauta-sikasäilyke), mutta teimme Lidl:istä aivan mahtavan löydön: sieltä saa terveellisempää ja monin kerroin maukkaampaa kalkkunasäilykettä!

    Tässä muutama vinkki alkuun… :)

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Kiitos erittäin hyvistä vinkeistä Merihelmiina! Tuo Bilteman retkiliesi tulee meille varmasti, Kippari oli siitä ihan tohkeissaan :D

      Tikkupullia pitää kokeilla ehdottomasti tulevalla kaudella, koska Pikku merimies on aikamoinenpullafani ja taidanpa nyt muutenkin tutustua Matruusin makuhetkiin ihan ajatuksella, koska jo tuo vastauksesi herautti veden kielelle. :) Teryakista pidämme mekin, erityisesti lohen ja seesaminsiementen kera. Joten kokeiluun menee myös indonesialaiset uunikasviksetkin.

      Mukavaa pääsiäistä, täällä karitsankareet jo yrttimarinadissa grilliä odottelevat! :)

Leave a Reply