Kauden 2015 avaus – tätä on odotettu!

with 18 kommenttia

Pääsiäinen vietettiin hyvin epävakaisessa säässä ja Aava lepäili vielä pressuhallissa lumen ympäröimänä. Huhtikuun toinen viikko kuitenkin toi lämpimät tuulet mukanaan ja kevätaurinko sulatti lumet. Kippari teki pitkää päivää Aavan lämmittimen ja muun keväthuollon parissa, Vedenneito hoiti muonituksen ja Pikku merimiehen kaitsemisen. Koko miehistö odotti kuin kuuta nousevaa viikonloppua, vähän pelonsekaisin tunteinkin – ehditäänkö saada kaikki veneen kevättyöt valmiiksi, saadaankohan me vene todellakin vihdoin vesille, miten ensimmäinen meriretki sujuu, onko kaikki varmasti kunnossa uutta kautta varten…

Kevään lämpöennätys +15,4 C tehtiin Porissa lauantaina 11.4.2015 ja samalla mekin teimme oman vesillelasku -ennätyksemme, koska näin aikaisin ei Aavaa eikä sen edeltäjää ”Pikku-Aavaa” oltu saatu vesille koskaan aiemmin. Edellisenä iltana vielä pimeässä Kippari teippasi Aavaan nimitarran (vihdoinkin!), jonka olimme alkuviikolla suunnitelleet yhdessä. Teippifirmasta löytyi vieläpä Yamarinin (heidän asiakkaansa) käyttämää sinistä, joten tarrasta tuli mielestämme varsin tyylikäs ja Aavan ”henkeä” kuvastava.

 

Aavan nimitarra

 

Lauantai sattui poikkeuksellisesti olemaan Vedenneidon työpäivä, joten vähän verenpainettakin nosteltiin, kun Aavaa vedettiin trailerille töihin lähdön hässäkässä. Kippari jatkoi pakkaamista ja eväiden tekemistä Pikku merimiehen innokkaalla avustuksella. Lopulta iltapäivällä Vedenneito saapui kotiin, vene odotteli trailerilla, eväät laitettiin kylmälaukkuun ja varustekassit pakattiin. Matka kotisatamaan saattoi alkaa! Juuri omalta asuinalueelta päästyämme ja muutamat hidastetöyssyt ohitettuamme (kieli keskellä suuta) kuului takapenkiltä kirkas ääni: ”jotain unohtui jääkaappiin”. Sillä sekunnilla Vedenneito muisti, että kylmälaukku ruokineen ja juomineen oli jäänyt sinne. Miten ihmeessä tuo kohta 3-vuotias huomasikin asian! No Kippari siinä sadatteli ”muutaman kerran” ja eiku takaisin töyssyjen yli laukkua hakemaan. Lopulta auton nokka saatiin kohti kotisatamaa.

Kuuluisalla Suomenojalla oli aikamoinen tohina veneiden laiton parissa, meriterassi Cafe Gabrielakin oli auennut ja muutamia paatteja näkyi jo omilla aisapaikoillaan. Laskuliuskoilla oli onneksi tilaa ja saimme Aavan veteen trailerilta ilman suurempaa draamaa, mitä nyt Pikku merimies hieman protestoi auton takapenkillä oloaan.

Kippari lähti palauttamaan vuokratraileria Vedenneidon ja Pikku merimiehen jäädessä Aavalle odottelemaan. Pikku merimies oli niin innoissaan veneellä olosta, ettei edes laiturileipä maistunut, vaan kaikkea ympärillä olevaa piti hihkuen katsella; huudella taivaalla kirkuville lokeille ja satamaan saapuville veneilijöille. Oli sydäntä lämmittävää kuulla pienen merenkävijän suusta ”Äiti, ihanaa olla täällä veneellä”.

Trailerin palautuksen jälkeen tapahtui se, mitä olimme koko pitkän ja vähälumisen talven odottaneet – köydet irroitettiin ja Aava pääsi merelle! Tunne oli suorastaa uskomaton – vapautunut, tätä ei ehkä moni veneetön ymmärrä, mutta suurin osa veneilijöistä varmasti.

 

Kippari naatiskelee

 

Keli oli aurinkoinen ja tuuli suotuisa, meri näytti kutsuvalta ja tuulilasin takana ei edes keväisen meren viileä tuuli tarttunut iholle. Suunnaksi otimme Gåsgrundin ulkoilusaaren, koska viime kaudella emme ehtineet tutustumaan saareen tarpeeksi. Matkalla bongasimme useita haahkaparvia, telkkiä, joutsenia useissa parvissa ja mm. merimetsoja. Kevät on tässäkin suhteessa merellä upeaa aikaa – muuttolintuja voi nähdä suurina parvina, toisten veneiden peräaallot eivät vielä häiritse ja saarten satamissa on hyvin tilaa. Horisontissa meri kollasi kaukana kulkevaa laivaa eli syntyi ns. kangastus, joka on keväiselle Suomenlahdelle tyypillinen ilmiö, tästä Jarmo Niemisen upeassa Aarresaaret -kirjassakin on oma lukunsa.

 

Poijuja Gåsgrundin satamassa

 

Saavuimme Gåsgrundiin luoteesta, laiturissa oli muutama vene, mutta tilaa löytyi hyvin niin poijupaikoilta kuin sivulaituristakin. Rantautuminen sujui suorastaan helposti ja Pikku merimieskin jaksoi pysyä paikoillaan, sen verran jännittävää taisi saareen saapuminen olla. Köysien kiinnittely kävi kuitenkin pienen vipeltäjän hermoille, odottaminen kun ei taida olla kenenkään lähes 3-vuotiaan vahvuus… Lopulta koko miehistö pääsi maihin ja tutkimusretki saareen saattoi alkaa.

Päätimme tehdä kierroksen saaren ympäri ja kohottaa ankkurimaljat vasta sitten. Gåsgrundin eteläpuolen kalliot ovat huikean kauniita erilaisine sävyineen ja veden täyttäminen koloineen, joista tuulettomalla ilmalla taivaskin heijastuu kuin peilistä. Pikku merimies liikkui kallioilla viime vuotta varmemmin loikkauksin ja kaikki nauttivat tästä hetkestä, jota oli niin odotettu. Kallioilta löytyi muutamia nuotiopaikkoja pöytäryhmineen – näin upeita terasseja ei taida mikään ravintola pystyä tarjoamaan.

 

Aava kutsuu Gåsgrundin kallioilta

Ei hassumpi terassi

Vedenneito lintukuvaajana

Byroslavia ;)

Kippari ja Pikku merimies kallioilla

Kivitaidetta

 

Kallioilta siirryimme keväiselle metsäpolulle, jolla törmäsimme yllättäen laikulliseen töpöhäntään. Metsäjänis/ rusakko (kuvassa), joka oli juuri vaihtamassa talviturkkiaan kesän sävyihin, loikki polun poikki meistä pahemmin välittämättä. Länsirannan puolella oli yksi grillikatos, laituri ja pieni rannanpätkä. Tästä jatkoimme matkaa kohti saaren pohjoisosaa, jossa oli kallioita, rantaa ja pieni saunarakennus, jossa sauna jo lämpesikin. Saunan lähettyvillä oli toinen suurempi, tuulipressulla sivusta suojattu grillikatos. Päätimme kuitenkin mennä takaisin Aavan luokse nostamaan ankkurimaljat ja mutustella muutamat eväsleivät ennen makkaroiden grillaamista. Pikku merimies sai yllätysnamusia omaksi ankkurimaljakseen, joita sitten onnellisena maiskutteli Aavan portailla.

 

Bongaa pupu

Sauna

Kevään ensimmäiset ankkurimaljat

Pikku merimiehen ankkurinamut

 

Makkarat grillattiin grillikatoksessa, jossa oli ”muutaman” ylimääräisen ankkurimaljankin kumonneita merenkävijöitä. Onneksi kaikki olivat hyvällä mielialalla ja saatoimme jäädä hetkeksi Pikku merimiehen kanssa siihen istumaan. Leikkiseuraakin löytyi Rekku-nimisestä laivakoirasta ja toisesta lapsesta.

Auringon painuessa horisonttiin meri-ilman viileys alkoi tuntumaan vaatekerrosten alla ja ainakin miehistön pienin näytti jo hyvin väsyneeltä. Köydet irroitettiin ja kauden ensimmäinen paluu kotisatamaan saattoi alkaa. Kotiin palasimme väsyneinä, mutta onnellisina ja huojentuneinakin siitä, että kaikki sujui hyvin.

 

Poiju

Laivakoira Köpi ja Pikku merimies torkkuvat paluumatkalla.

18 Responses

  1. Leena Niukkanen
    | Vastaa

    Hienoja kuvia, alkoi kovasti tehdä merelle mieli (olen niin viluinen, etten kajakkiin oikei vielä uskaltaudu).

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Kiitos Leena <3 Kajakissa taitaa vielä olla hyytävän viileää, vai auttaisikohan kuivapuku. :)

  2. Katinka
    | Vastaa

    Oi ihanaa! Onneksi olkoo. Teillä oli ihana päivä. Ja näytti siltä, että teidänkin laivakoira pääsi mukaan reissuun =D. Hauskaa, me oltiin lauantaina kanssa Suomenojalla auttelemassa kavereiden veneellä (oman kimppuu ei päästy vieläkään kun se hemmetin pressu ei palaudu pesulasta). Vaikka oltaisiin oltu samaan aikaan =D. Gåsgrundet on minustakin aivan ihana saari ja todella oivallinen retkikohde päiväretkiä varten. Ihanaa ja turvallista kautta 2015 teidän koko venekunnalle!

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Kiitos Katinka ja teille myös, kun saatte veneen vesille!
      Kippari taisi kuule nähdäkin teidät Suomenojalla, kun traileria lähti palauttamaan. :)

  3. Pirkko Stechler
    | Vastaa

    Hei laivaajat.
    On todella kiva lukea mielenkiintoisesti ja kuvaavasti kijoitettua blogia teidan Aava seikkailuista ja varsinkin pikku Kipparin onnesta ja ilosta olla mkana.
    Olen hengessa mukana merella teidan kanssa.
    Ehka joskus paasen Aavan kyytiin…..

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Kiitos Pirkko <3 Varmasti Aavan kyytiin pääset(te), kun taas Suomeen tulette. :)

  4. Ansku
    | Vastaa

    Oiii ihanaa! Onnea teille kauden aloituksesta! :)
    Gåsgrund vaikuttaa tosi kivalta ja tutustumisen arvoiselta saarelta.
    Todella hienoja tunnelmakuvia olitkin sieltä ottanut ja tuo viimeinen kuva on aivan erityisen ihana ♥

  5. tahden yhden tahden
    | Vastaa

    Mahtavuutta, Gåsgrundet on varmaan nyt parhaimmillaan ennen vesibussiliikennettä. Valitettavasti meidän venekunta on saanut tuolla niin huonoja kokemuksia. Laiturialueen välittömässä läheisyydessä on usein aikamoista bileporukkaa. Itse olen käynyt tuolla jo aikaisin 80-luvulla meloen ja nyt veneelläkin max. kerta vuoteen.

    Mistä teippifirmasta hommasitte veneen tarrat? Meilläkin olisi tarvetta uusille nimi teipeille…

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Samaa tuumailimme mekin Gåsgrundin ja muidenkin yhteysvenesaarten osalta. Vaikutti, että saarella käy vaki-porukka ”tuulettumassa” ;) Hyväntahtoista väkeä (ainakin alkuillasta), mutta kun on matkassa lapsia, niin rauhallisempi meno on toivottavampaa etenkin yöpymiskohteissa.

      Veneteipit tilattiin/ haettiin täältä: http://www.mainosmatti.fi/
      Vektorigrafiikkana vietiin tuo Aavan ”logo”, firma hoiti loput ja 20€ kustansi – varsin sopiva hinta. :)

  6. Myy
    | Vastaa

    Onnea vuoden parhaasta hetkestä! Gåsari on mainio saari, mutta tosiaan todella vilkas melkeinpä koko sulan veden ajan. Vakiporukkaa on paljon ja laituri on täynnä kuumimpina kesäkuukausina. Mukavaa jengiä, mutta melko rauhaton tuo saari tosiaan on. Ja meno vielä vilkastuu kun yhdysvene alkaa kulkea. Itse tykkään saaresta, mutta en tosiaan ehkä tykkäisi lasten kanssa siellä olla.
    Oletteko tutustuneet viereiseen napikseen eli Knapperskäriin? Se on käsittääkseni huomattavasti rauhallisempi kuin tuo Gåsari. Onnea vielä kertaalleen kauden avauksesta =)

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Kiitos Myy :) Eilen satoikin taas räntää (argh), joten jäi tältä viikonlopulta veneilyt tekemättä.
      Knapperskäriin oltiin menossa viime kaudella, mutta voimakas tuuli esti rantautumisen. Myös Rövaren kuulemma voisi olla rauhallinen lähikohde.

  7. merihelmiina
    | Vastaa

    Mahtavaa!!! :) Kauden alku on aina jotain erityistä…
    Meilläkin eilen osa porukasta pyörähti Päijänteellä, mutta jäät tuli vielä vastaan ja eivät päässeet suunnitelman mukaan etenemään. Vielä lisää aurinkoa ja hetki odottelua täällä!

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Kiitokset Merihelmiina :) Päijänteellä tosiaan taitaa vielä olla paikkapaikoin jäätä. Onneksi lämpimämpiä kelejä kohti mennään ja kohta päästään nauttimaan uudesta veneilykaudesta ympäri Suomen. :)

  8. Katinka
    | Vastaa

    Moikka, Blogissani olisi sinulle haaste =D.

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Kiitos haasteesta Katinka, tähän täytyy nyt kyllä tarttua kun edellinen jäi väliin! :D

  9. Merenneito
    | Vastaa

    Onnea kauden aloituksesta!

    Todellakin muut veneilijät tietävät tuon vesille pääsemisen tunteen! Kiitos ihanien tunnelmien jakamisesta ja hyvää vappua!

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Kiitos Merenneito ja hyvää vappua sinne läntiseen Suomeen myös! :)

Leave a Reply