Päiväretki Sipooseen

with 11 kommenttia

Suomenlinnasta palattuamme tuntui taas hyvältä päästä nukkumaan omaan sänkyyn. Heräsimme sunnuntaina tyyneen säähän kello 8.20 (ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen!!!). Pikku merimies totesi herätessään haluavansa hampurilaista… Aina ei olla ihan kartalla lasten ajatuksen juoksusta, mutta tässä tapauksessa se taisi olla etiäinen tulevasta. Aamupalaa mutustaessa ja varovasti säätiedotusta tutkaillessa totesimme yhteen ääneen merelle lähdön olevan loistava ajatus, itse asiassa merikuume oli jäänyt päälle ja mantereella olo aiheutti suorastaan tuskaa.

Meillä on satunnaisesti mahdollisuus vierailla erään tuttavan mökillä Sipoossa, joten Kippari otti puhelimen kouraan ja pirautti josko olisi soveliasta vierailla päivällä ja tuoda grillattavat mukana. Päätös lähdöstä syntyi todella nopeasti, joskin lähtö itsessään ei niinkään, koska kaikki edellisen reissun (joka päättyi noin 14h sitten) tavarat olivat hujanhajan ympäri eteistä. – Tästä muuten tietää kesän tulleen, ”beduiinielämä” pakaaseineen on alkanut.

Päätimme vierailla Suomenojan K-supermarketissa hakemassa ruoat mukaan, mutta sen auetessa sunnuntaina kello 12 jouduimme menemään lounaalle läheiseen hampurilaispaikkaan, Pikku merimiehen iloksi. Hampurilaisvierailun tuloksena Aava sai uuden matkustajankin, paljon toivotun Transformers -ukkelin… Nytkö se aika jo alkaa :D

Tankkaus tehtiin Svinössä, ulkokautta Melkin pohjoispuolelta oikealle ulos ja siitä ulkoväylää kohti Sipoota. Sää oli suotuisa, muita veneitä oli liikkeellä melko vähän ja aurinko lämmitti ihanasti. Saavuimme Strömholmarnan kapeikkoon leudossa tuulessa ja onneksi kapeikossa ei vastaan tullut toisia veneitä. Mjölkvikeniin rantauduimme nopeasti ja Pikku merimies pääsi leikkimään pienelle hiekkarannalle vaarin kanssa.

Kyllä peräaalto pitää ainakin kerran kesässä kuvata ;)

Aavamme laiturissa

Pikku merimies rantaleikeissä

Grillasimme lohta ja kyytipoikana meni ruotsalaisia varhaisperunoita sillien kera – lautasella maistui kesä ja meri kimmelsi kevätauringosta.

Päivän kääntyessä iltaa kohti päätimme lähteä kotimatkalle Söderskärin majakan kautta. Tuuli oli tyyntynyt entisestään, Merisään ennusteen mukaan ulkomerelläkin oli vain 1.6 m/s, joten pääsy ulommas perusväyliltä kiehtoi kovin. Pikku merimies nukahti lähes heti lähdettyämme, vaikka kovin odottikin majakan näkemistä. Saapuessamme Iso Lamppukarin tienoille meri muuttui lähes peiliksi, aaltojen muodostaessa metallimaista pintaa. Taivaalla ohuet yläpilvet lipuivat hiljaa, merilintuja oli suurissa parvissa laulaen kevätlaulujaan. Muita veneitä ei näkynyt, ei peräaaltoja kaukaisista laivoistakaan – olimme täydellisessä hetkessä luonnon kanssa.

Majakkaa kohti

Autuus

Söderskärin majakka

Majakkasaarten rakennuksia

Söderskärin uljas majakka valmistui vuonna 1862. ”Majakka päätettiin rakentaa Mattlandetin saareen, avomeren äärelle, josta valo näkyi kauas merelle, jopa 15 meripeninkulman päähän (noin 27 kilometriä). Majakan alustavat piirustukset teki Albert Edelfelt (taidemaalarin isä) ja lopulliset suunnitelmat valmisteli Ernst Lohrmann.” (http://www.soderskar.fi/12) Torni on graniittia ja punatiiltä, korkeudeltaan 32,5 metriä. Söderskär on myös pohjoismaiden vanhin (v.1930)  linnuston suojelualue. Majakka ei ole ollut toiminnassa vuoden 1989 jälkeen. (Löfgren K-E. & Saloranta P. 2014: 61-62).

Kiva keli

Postikorttia tarjolla

Hetken Söderskärin majakan aluetta ihailtuamme jatkoimme matkaa kohti länttä. Keli säilyi upeana ja vasta Santahaminan tienoilla muitakin veneitä tuli näköpiiriimme. Bongasimme myös suuria merilintuparvia, mutta lajinmääritys jäi tekemättä. Ennen Suomenlinnaa ja sen jälkeen Kippari joutui hieman painamaan kaasuhanaa, jotta ehtisimme suurten autolauttojen tieltä pois. Takapenkiltä taisi kuulua varoituksen ääniä…

Vedenneito kuvailee

Linnut olisivat halunneet nukkua väylällä.

Ehditään ehditään

Huh...

Kotisatamaan saavuimme ”raikasilmamyrkytyksen saaneina” ja autuaan raukeina. Uni maistui seuraavanakin yönä koko miehistölle.

___________________

Lähteet:

Löfgren K-E. & Saloranta P. 2014. Saariston kätköissä. Karttakeskus. Helsinki.

http://www.soderskar.fi/

11 Responses

  1. Katinka
    | Vastaa

    Voi miten upeita kuvia ja tunnelmia jälleen. Olemme kerran käyneet tuolla majakalla omala veneellä syksyllä rauhoitusalueen jälkeen. Suosittelen majakkavierailua lämpimästi. Minua ihan nauratti tuo sinun määritelmä beduiinielämästä, sillä sitä se juuri on =D. Kasseja ja nyssyklöitä on viikon ajan lattialla kunnes tulee uusi viikonloppu ja taas mennään.

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Mekin jo vuosi sitten yritettiin päästä majakkasaarelle, mutta laituria ei ollut vielä huhtikuussa laitettu ja jäi sitten maihinnousu tekemättä koko kautena. Tänä syksynä olisi kyllä upeaa päästä nousemaan saarelle asti.
      Välillä sitä ihan pohtii ollaanko oikeasti oltu joskus beduiineja, kun Saharan sijasta nyt aava meri kiehtoo (jotain samankaltaista niissä on) ja pakaaseja kuskataan pitkin kesää. :D Kunpa saisi vielä pyykinpesun ulkoistettua reissujen välillä jollekin ;)

  2. Ansku
    | Vastaa

    Huikean hienoja kuvia, joita jäin ihastelemaan pitkäksi aikaa haaveisiin vaipuen ♥
    Täälläkin pari ”beduniinia” potee merikuumetta ja odottaa jo innolla seuraavaa saariretkeä :)

    • Ansku
      | Vastaa

      Siis ”beduiinia” ;)

      • Vedenneito
        | Vastaa

        Oli kyllä todella huikeat maisemat ja lähes pläkä meri on aina niin kuvauksellista. Merikuumeeseen ei kyllä taida olla muuta lääkettä kuin Vitamin Sea :D

  3. Tuulivie
    | Vastaa

    Miksi kukaan ei ole keksinyt vieläkään aikakonetta tai jotain telesysteemiä ihmisten liikutteluun: tekisin nimittäin mitä vain että saisin meidän lautasille yhtä ihanat kesämaut mitä luin juuri postauksestasi :) kesän merkit ovat tosiaan mainitsemasi, matkalaukkuelämä ja kamojen roudaaminen veneelle, kotiin, veneelle, kotiin… Vähän kylään välissä mutta heti kun mahdollista niin veneelle takaisin :) ihania fiiliksiä ja kuvia!

  4. Merenneito
    | Vastaa

    Ihanat maisemat ja tuo majakka! Veneessä on mukana kaikki, mitä kesällä tarvitsee. Aika paljon sitä pyykkiä, petivaatteita ja ruokaa saa silti kuskata eestaas. Beduiini tai merten karavaanari on kaikkien kaveri ;)

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Söderskärin majakka on todellakin uljasta katsottavaa. Aiemmin siellä pystyi myös yöpymään mm. majakassa, mutta nyt omistajan vaihdoksen myötä sellaista mahdollisuutta ei enää näytä olevan :(

  5. merihelmiina
    | Vastaa

    Sipoon saaristokin on kyllä tosi upea! :)
    Kävin itse Söderskärin majakalla useita vuosia sitten. Helsingin kauppatorilta pääsi turistiveneellä sinne ja aivan huikea paikka olikin.
    Kurkkaapa blogipostaukseni: https://merentuoksuun.wordpress.com/2013/09/14/soderskarin-majakka-kutsuu-ja-lumoaa/

    Söderskärissä on myös tehty Jenni Vartiaisen musiikkivideo ”Missä muruseni on?”

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Harmittaa kun ei viime kesänä menty yöpymään majakalle, nyt on enää noita risteilyjä/ ruokailuja tarjolla ja tietysti omalla veneelläkin pääsee ennen ja jälkeen ”linnuston suojelukauden”. Täytyykin katsoa Jennin video uudestaan, kappale on ainakin kaunis. :)

Leave a Reply