Saaristomeri kutsuu osa 1.

with 6 kommenttia

Alkukesän viileät tuulet ja sateiset päivät eivät olleet kutsuneet Aavaa pidemmille merimatkoille. Kunnon helteistäkin nautittiin vasta heinäkuussa, Välimerelle suuntautuneen lomamatkan aikana, jonka jälkeen toiveet Saaristomerelle pääsystä polttelivat jo miehistön mielissä. Muutamia lyhyitä meriretkiä olimme toki tehneet, mutta niidenkin suhteen on blogimme viettänyt lomaa.

Lopulta heinäkuun Merisää näytti vihreää valoa muutama yön matkaa ajatellen ja pakkaaminen saattoi alkaa. Suunnittelimme ja pohdimme Aavan reittejä, ainoa tärkeä asia oli päästä Högsåraan – mahdollisimman pian. Niinpä menomatka päätettiin tehdä kunnon rutistuksella päivässä Espoosta Inkoon ja Hangon kautta Högsåraan, tosin sillä varauksella, että Pikku merimies jaksaisi pitkän päivämatkan ja tuulet niin soisivat.

 

Lähtötunnelmissa

 

Aurinko helli lähtöpäivän aamuna ja pääsimme merelle jo hyvissä ajoin aamupäivällä. Länsituuli puhalteli puuskissa 6m/s, mutta ei vielä Espoo – Porkkala välillä nostellut pahemmin aaltoja. Porkkalanniemen jälkeen tilanne muuttui, tietysti, ja jouduimme siirtymään kunnon ryskytyksessä Inkoon sisäväylälle. Porkkalanselän ”munuaisia irrottavan” ajomatkan jälkeen suojainen sisäväylä tuntui ihanalta. Väylällä bongasimme myös Helsingin vesiltä palaavan Kaminamin ja heiluttelimmekin heille innokkaasti.

 

Menomatkalla

Kaminami bongattu :)

Barösundissa tankkaustauolla (1 of 1)

 

Teimme miehistön ja Aavan pikatankkauksen Barösundissa/ pikku kahvilassa, josta matka jatkui Hangon väylälle. Tuuli puhalsi navakasti lännestä keulaa kohti ja matka eteni aavistuksen epämiellyttävässä ryskytyksessä sisäväylän jälkeen, tästä huolimatta Pikku merimies veteli reilun tunnin päiväunet etupenkillä ja heräsi vasta kun Aavan kulku rauhoittui Hangon itäsataman kohdalla – sopiva ajoitus lounasta ajatellen.

Hangosta löysimme nopeasti lounas-/pikalaituripaikan ihan rantamakasiinien läheltä ja suuntasimme makasiiniravintola Pirateen syömään. Lomalaisia oli paljon paikalla, mutta herkullinen savustettu lohi, pizza ja lasten hampurilainen tulivat kuitenkin kohtuullisen 30 min odotteluajan kuluttua. Lounaan jälkeen Pikku merimies vietiin hetkeksi purkamaan energiaa sataman viereiselle leikkikentälle, kunnes matka kohti Högsåraa pääsi jatkumaan.

Hangon Tulliniemen jälkeen huomasimme merenkäynnin hieman koventuneen ja päätimme lähteä ns. veneilyreittiä Taalintehtaan kautta Kejsarhamneniin. Taas hytkyteltiin lounasta vatsalaukussa, mutta onneksi saarten suoja tyynnytti tuulen ja pääsimme melko mukavissa solmulukemissa Högsåraan. Saavuttuamme Kejsarhamneniin oli laiturissa vielä muutama paikka vapaana. Onneksi Aavamme on sen verran näppärän kokoinen a.k.a. pieni, että meille löytyi paikka vähän ahtaammastakin välistä ja jätimme leveämmät paikat suuremmille paateille, kuten mm. sopivaa ”koloa” etsivälle katamaraanille.

 

Tervetuloa Högsåraan

 

Kejsarhamnen sijaitsee saaren pohjoisrannalla ja on erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Syynä tähän on varmastikin matala hiekkaranta, leikkipaikka rannalla ja pieni, mutta uskomattoman monipuolinen elintarvikekioski Kejsarboden.

Pikku merimiehellä oli taas kerran kova kiire päästä saarta tutkimaan ja niinpä Vedenneito lähti vipeltäjän kanssa rantaan. Löysimme rannan tuntumasta myös pienen museorakennuksen, Jungfrusunds museumin, jossa kävijä pääsee tutustumaan mm. Jungfrusundin alueen merenkulun ja luotsilaitoksen historiaan. Myös tämän rannan historia on mielenkiintoinen; nimi juontaa juurensa Aleksanteri III vierailuihin satamassa vuosina 1885-94. (Löfgren K-E. & Saloranta P. 2014: 120-121).

 

Jungfrusundsmuseum

 

Lopulta palasimme veneelle ankkurimaljoille (sitä perinteistä aikuisille tietysti). Olimme melko väsyneitä päivän merimatkasta ja päädyimme syömään iltapalaksi vain grillinakkeja sataman grillikatokseen, jossa oli mukava turista muiden veneilijöiden kanssa merellisistä kokemuksista.

 

Rannan elintarvikekioski

Grillipaikka Kejsarhamnenissa

 

Yö sujui rauhallisesti eikä kosteus vaivannut, kiitos Safiren. Aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan saareen, mutta mielessä poltteli jo pääsy Farmors Caféeseen – tietysti. Saavuimme sinne juuri sopivasti lounasaikaan ja paikka oli vielä lähes tyhjillään. Pikku merimies pääsi leikkimään kahvilan kivalle leikkipaikalle ja ihmetteli kovasti myös vanhaa VPK:n paloautoa. Vedenneito kävi tekemässä ihastelu-tutkimusmatkan talon päivän antimiin.

 

Matkalla Famun kahvilaan

Leikkipaikka Farmors Cafén pihalla

Se kuuluisa, ihanainen kakkupöytä

Lounasta tarjolla Famun kahvilassa

Famun lihapullat

 

Lounaaksi oli tarjolla lohta, varhaisperunoita ja monenlaisia herkullisia salaatteja. Pikku merimiehelle tilasimme maidottoman annoksen: lihapullia ja varhaisperunoita, joka tuotiin kedon kukilla koristeltuna. Ruoka oli jälleen kerran hyvää ja jälkiruuaksi myöhemmin nauttimamme kakkupöydän reilut antimet taivaallisia. – Olisipa kaikki Saaristomeren ravintolat ja kahvilat näin suloisia & laadukkaita ruokia tarjoavia, ikävä kyllä ”huoltamoruokaa” tarjoillaan turhan monissa paikoissa.

Teimme vielä kävelylenkin Lillbacka Bryggan vierasvenesataman puolelle ja siitä takaisin iltapäivän levolle Kejsarhamneniin. Matkalla tuli kuvattu pieniä tunnelmakuvia kauniista Högsåran saaresta:

 

Kukkaketo Farmors Cafén pihamaalla

Högsåran tunnelmia

Aitta

Onnellisen elämän salaisuus (1 of 1)

Saariston pittoreskia tunnelmaa

Sähkökeskus saariston tapaan

 

Päivä oli kääntymässä illaksi, tuulikin oli tyyntynyt ja päätimme syödä illallisen venesatamassamme. Kippari kokkaili pastat Trangialla ja masut täynnä lopulta koko Aavan miehistö nukahti levollisille unille.

 

Auringonlasku Kejsarhamnenissa

 

________________
Lähteet:

Löfgren K-E. & Saloranta P. 2014. Saariston kätköissä. Karttakeskus. Helsinki.

6 Responses

  1. Katinka
    | Vastaa

    Voi miten ihania kuvia ja ihania tunnelmia meillekin tutusta saaresta =). Ja mahtavaa että bongasitte Kaminamin =D.

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Kiitokset jälleen kerran Katinkainen, lisää tulossa, kunhan loman jälkeiset työkiireet helpottavat :) Kaminamin kyllä tunnistaa helposti perusvalkoisten purjeveneiden joukosta :)

  2. Ansku
    | Vastaa

    Ei sitä tällaisen hitaan paatin omistaja oikein tahdo edes ymmärtää miten kauas nopealla veneellä voikaan yhdessä päivässä päästä ;)
    Mukava lukea vauhdikkaista retkistänne ja aivan ihania kuvia olit kauniista Högsårasta ottanut ♥

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Kiitos Ansku <3 Sanopa muuta, vaikkei Aavamme olekaan mikään tilava, niin nopeudessa se antaa mukavan plussan veneilyyn :)

  3. Merenneito
    | Vastaa

    Voi ihanaihana Högsåra!

    Ja ai että tässä oli taas kauniit kuvat ja hieno tunnelmallinen kuvankäsittely. Olipa hauska nähdä, vaikka noin pikaisestikin ohimennen siellä Inkoon vesillä. Sama ihmettely jäi kuin Anskullakin: haukon taas henkeäni, kuinka paljon moottoriveneellä ehtii!

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Mukava oli bongata teidät, jo kaukaa tunnistettiin! :)

      Tykkään tosiaan käsitellä kuvia tuolla Adobe Lightroomilla, niin että juuri tunnelma nousisi esille ja toisi jotain uuttakin ”näkökulmaa” itse kuvaan.

Leave a Reply