Saaristomeri kutsuu osa 2. ”Viikinkien jalanjäljillä”

with 6 kommenttia

Syyskiireiden takia on blogissamme vietetty hiljaiseloa, mutta nyt taas kesän muistoja on kirjoiteltu ja kuvitettu, joten tervetuloa jatkamaan Saaristomeren matkaa kanssamme.

Seuraavana aamuna aurinko pilkisteli pilvien lomasta Högsåran Kejsarhamnenissa, mutta puuskittainen tuuli enteili muutosta päivän säähän. Säätiedotus oli viikon aikana uhannut jopa myrskyä nousevaksi, mutta nyt tiedossa oli vain kovan tuulen varoitus seuraavalle parille päivälle.

Mieli oli jo merelle ja niinpä päätimme lähteä Vänön suuntaan heti aamupalan jälkeen. Aiemmissa suunnitelmissa oli veneillä kohti Pensar Sydiä ja Turun saaristoa, mutta luontoäiti muutti suunnitelmat jälleen kerran huonoa keliä olisi luvassa monta päivää, joten jäisimme ”mottiin” useaksi päiväksi, jos nyt lähtisimme pohjoista kohti.

 

Vänötä kohti

 

Länsituuli puhalteli aamu yhdeksältä 6m/s lukemissa ja nosti Lammörs fjärdenin kohdalla/ selällä puuskissa myös vaahtopäitä. Aamuväsymys vaivasi etenkin Kipparia ja totesimme, että jospa jätämmekin Vänön väliin, lisäksi karttaplotteri ilmoitti ettei Vänön alueen karttaa enää näykään… No olihan meillä toki merikarttakin mukana, mutta päätimme säätilan huomioiden kääntyä Rosalan suuntaan.

Rosalan saaristoalueen suojissa ei puhuri enää vaivannut Aavaa. Kävimme aluksi katsomassa Rosalan kyläsatamaa, jossa aika tuntui pysähtyneen. Punamultaiset venevalkamat ja talot katselivat tulijoita aamuauringossa, vain suurten merilokkien kirunta rikkoi sataman rauhaa.

 

Rosalan kylän satamaa ja venevalkamoita

 

Jatkoimme matkaa Rosalan varsinaiseen vierasvenesatamaan Nötholmiin. ”Nötholmin kaikille tuulille suojainen vierassatama on ikivanha kalasatama, joka sijaitsee Säbbholmin itäpuolisessa lahdessa, kallioisen saaristomaiseman sylissä.”(http://venelehti.fi/satamat/saaristomeri/kemio-notholm/579-rosala-notholm)

Rosalan vierasvenesatama osoittautui monipuoliseksi kohteeksi, josta löytyy mm. ravintola, vuokrattavat saunatilat, kolikoilla toimivat suihkut, wc:t, grillauskatos sekä monia muita veneilijälle tarpeellisia palveluita, kuten mm. bensa-asema ja vuokrattavia polkupyöriä.

 

Rosalan vierasvenesatama

Rosalan vierasvenesatamasta

Rosalan vuokrapyöriä, oli Jopoja ja lastenistuimiakin tarjolla.

 

Ravintolan terassilla oli mukava istuskella auringon lämmittäessä, mutta ikävä kyllä ruoka ei ollut ihan sitä mitä saaristoravintolalta olisimme toivoneet. Nyt tarjolla oli pikemminkin huoltoasemille tyypillisiä paneroituja pihvejä, kun lautasella olisi voinut olla saariston omia makuja; savukalaa, lammasta, paikallisia vihanneksia jne.

Plussaa kuitenkin paikka saa lasten leikkipaikasta ihan terassin vieressä ja monipuolisesta satamakaupasta, josta onneksi saa niitä paikallisiakin tuotteita (savukalaa tosin ei ollut nyt tarjolla). Vinkkinä, ostakaa Rosala Bagaren Örö –saaristolimppua, siihen ihastui jopa meidän Pikku merimieskin. Kaiken lisäksi limppu on maidoton eli ei sisällä perinteistä piimää, mutta maku on silti taivaallinen.

Vietimme Rosalassa kolme (tuulista) päivää tutustuen saareen niin kävellen kuin vuokrapyörilläkin. Kiinnostavin kohde oli ehdottomasti Rosalan viikinkikeskus, joka rekonstruoiduin rakennuksin esittelee viikinkien elämää sekä kauppapaikkaa tuhat vuotta sitten. Jotain erikoista energiaa paikassa on, koska ainakin Vedenneito koki vahvasti menneiden aikojen voiman niin Muinaispolulla, tervantuoksuisessa viikinkilaivassa kuin korkealta kalliolta merelle katsoessaankin; ihan kuin horisontissa olisi siintänyt viikinkien drakkarin hahmo.

 

Muinaispolku Viikinkikeskuksessa.

Muinaispolkuja

 

Pikku merimies vuorostaan innostui viikinkikylän miekoista ja erityisesti jatulintarhasta niin, että siellä lopulta juoksi Kippari ja Vedenneitokin. Nämä vanhat jatulintarhat eli jättiläisten kivilabyrintit ovat edelleen tutkijoillekin mysteeri. Niitä on löytynyt ympäri Eurooppaa ja aina Intiasta asti. Luontoon.fi nettisivuston mukaan ”Kivikehiemme ruotsinkielinen nimi jungfrudans (neidontanssi) muistuttaa labyrinttiin uskaltautumisen perimmäisestä syystä: kaiken takana on nainen. Hirviö piti vankinaan neitoa, joka täytyi vapauttaa. Myöhemmin jatulintarhat muuttuivat nuorten ja lasten leikkipaikoiksi ja neidontanssi sai uusia merkityksiä. Pohjoismaiset tutkijat ovat arvelleet, että Skandinaviassa labyrintti on voinut liittyä myös hedelmällisyyden varmistamisen menoihin.”  (http://www.luontoon.fi/itainensuomenlahti/historia/salaperaisetjatulintarhat)

 

Jatulintarha

 

Viikinkikeskuksessa on myös pieni matkamuistomyymälä, kahvila ja ravintola, jonka pihalla söimme lounaaksi herkullista kuhakeittoa. Keskuksessa on myös mahdollista yöpyä päällikön halli Rodeborgissa, jossa myös järjestetään tilauksesta erilaisia tapahtumia. Pihapiiristä löytyy lapsille leikkipaikka, jonne tultiin vielä seuraavanakin päivänä leikkimään.

 

Leikkipaikka Viikinkikylässä.

 

Rosalan saari edustaa todellista saaristoidylliä parhaimmillaan ja etenkin polkupyörällä siellä ajellessa pääsee lähelle saaren kaunista luontoa; metsäteitä, kylänraitteja ja peltoaukeita. Kyläsataman punamultaiset venevalkamat ja muut rakennukset sään armoille jääneineen esineineen ovat ihan oma maailmansa ja ainakin Vedenneito olisi viihtynyt kameran kanssa siellä pidempäänkin.

 

Kylänraittia Rosalasta

Rosalan meren koettelemaa kauneutta.

Tunnelmia Rosalasta

 

Ennustettu myrsky oli laantunut Atlantilta Norjan vuonoille vyöryttyään, mutta silti tuulien arveltiin nousevan yli 13m/s lukemiin. Lauantaiaamuksi- ja päiväksi oli tiedossa tauko puuskatuulissa ennen lännestä nousevaa myräkkää, joten me päätimme lähteä kotimatkalle sään niin suodessa. Pääsimmekin Hankoon leudossa myötätuulessa ja kauniissa poutasäässä. Hangossa pidimme lounastauon Hangon Makaronitehtaan pastoja maistellen, jonka jälkeen Aava kiisi kohti Hanko – Inkoon eteläväylää Porkkalanselälle. Suuri selkä oli hyvin tyyni ja teimme päätöksen ylittää sekin eteläväylää, tällaista herkkua kun oli näillä vesillä harvoin tarjolla.

 

Paluumatkalla Hankoon

Porkkalanselkä edessä

Vastarannalla, siellä jossakin, Tallinna

 

Porkkalanselkä ylitettiin nopeasti rajavartiolaitoksen vartiolaiva Turvan tarkkaillessa liikennettä. Kaukana siinsi Kallbådanin hylkeiden suojelualue ja sen kaunis punainen merimajakka kutsuvana, mutta nyt oli kiire kotiin saunan lämpöön ja omaan vuoteeseen nukkumaan monta merellistä muistoa rikkaampana.

6 Responses

  1. Merenneito
    | Vastaa

    Ihana postaus ja kesätunnelmat :)

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Kiitos :) Kyllä näitä kesä- ja syystunnelmia vielä lisää tulee, ”pino” kuvia jo odottaa tekstiä. :)

  2. Ansku
    | Vastaa

    Ihania kuvat ja saaristolaistunnelmat! Rosalassa emme olekaan vielä koskaan käyneet, joten kiitos erinomaisesta esittelystä. Lisätään tulevien kausien must visit-listalle :)

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Suosittelemme todellakin :) Saareltahan pääsee myös Bengtskärin majakalle, mutta kovan tuulen takia ei ollut kuljetusta sinne meidän Rosalassa oloaikanamme.

  3. Mikko
    | Vastaa

    Hyvinkin samoihin aikoihin samoilla vesillä seilailtiin kesällä….

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Enpä yhtään ihmettele, Saaristomeri on kyllä parasta ”Meri-Suomea”. :)

Leave a Reply