Kallbådanin viiksiniekat

with 6 kommenttia

Helatorstain taivas oli pilvetön ja leuto tuuli puhalteli lounaasta. Söimme aamupalan Aavalla ja irrotimme köydet jo ennen aamuyhdeksää sunnaten Lähteelästä kohti Porkkalanniemen kärkeä ja siitä avomerelle hyvin innokkaalla mielialalla.

Matka taittui noin 15 minuutissa ja kohta jo Kallbådanin uljas punainen majakka näkyikin. Muita veneitä ei pahemmin ollut vielä liikkeellä; yhden kalastusveneen ja pari matkavenettä ohitimme matkalla, lisäksi Mäkiluodon lähettyvillä näkyi jokin merivartioston (?) alus. Tuuli puhalteli 2 m/s ja kauempaa mereltä nousi vain muutamia maininkeja, jotka keinuttivat Aavaa leppoisasti. Kaukana horisontissa näkyi merikontteja maailmalle kuljettava rahtialus, vielä kaumpana siinsi Tallinnan tv-torni. Toisaalta eipä tuo Tallinnan näkyminen horisontissa mikään ihme ollutkaan näin kirkkaana kevätaamuna, kun Kallbådan sijaitsee Suomenlahdella melkein puolivälissä Helsinkiä ja Tallinnaa.

 

Tallinna siintää horisontissa

 

Sammutimme Aavan moottorin ja jäimme Kallbådanin suojelualueen reunalle ”kellumaan aalloille”. Majakkaa ei tosiaan saa lähestyä noin yhtä merimailia lähemmäs ellei kyseessä ole erityinen järjestetty retki tai huoltotarkoitus. Syynä tähän ovat suloiset viiksiniekat, harmaahylkeet eli hallit, joiden suojelemiseksi nämä säännökset on laadittu.

Olimme sen verran kaukana Kallbådanista, että emme paljaalla silmällä nähneet oliko luodoilla hylkeitä. Kameralla otetuista kuvista näimme kuitenkin, että majakan luodoilla näytti olevan hylkeitä ja merilintuja.

 

Vedenneito hylkeitä odottelemassa Aavan kannella

 

Miksi harmaahylkeitä sitten on suojeltava? Koska ”Itämeren hyljekannat vähenivät romahdusmaisesti viime vuosisadalla, alimmillaan kanta oli vain muutama tuhat yksilöä. Väheneminen johtui 1960-luvulle asti liikapyynnistä ja sen jälkeen ympäristömyrkyt vaikuttivat haitallisesti hylkeiden lisääntymiseen. Viime vuosisadan loppuvuosina harmaahyljekanta alkoi hitaasti elpyä. Nyt niitä on Itämeressä noin 10 000.

Harmaahylkeet kerääntyvät avovesikaudella ulkomeren äärellä sijaitseville luodoille. Luodoilla on tärkeä merkitys vakituisina lepäilypaikkoina hylkeiden karvanvaihdon aikana touko-kesäkuussa, kovien tuulijaksojen jälkeen kesällä ja sääoloista riippuen myös syksyllä. Sosiaalisina eläiminä hylkeet makailevat mielellään luodoilla hyvin tiheinäkin laumoina. Jäättöminä tai vähäjäisinä talvina lounaissaariston hyljeluodot ovat myös poikimisalueita. Hylkeet liikkuvat pitkin rannikkoa hyljeluodolta toiselle pitkiäkin, jopa sadan kilometrin päivämatkoja. Suojelualueiden ytimenä ovat luodot, joita ympäröivät riittävän suuret vesialueet. Suojelulla taataan, että hylkeet voivat oleskella luodoilla häiriöttä.

Harmaahylje on uhanalaisluokituksen mukaan silmälläpidettävä laji. Myös EU:n lainsäädäntö edellyttää suojelualueiden perustamista harmaahylkeille.” (http://www.metsa.fi/hylkeidensuojelualueet)

 

Alliparvet

 

Suuret alli-parvet lensivät ylitsemme, kun Aava keinutteli meitä. Olimme aivan hiljaa, myös Pikku merimies, jännittäen josko jotain kohta näkyisi tarkemmin… 10 minuttia, 15 minuuttia, 20 minuuttia… aika tuntui lopulta pysähtyneen.

Kunnes yhtäkkiä melko kaukana merestä nousi kiiltävä tumma ”pallo”, joka tuhahti ja pärskäytti pyrstöään mereen. Hieman tämän jälkeen nousi näkyville toinen tyyppi, joka katseli kaukaa meitä ihmeissään. ”Harri Hylje! Harri Hylje!” huudahti Pikku merimies innoissaan ja Vedenneito vuorostaan tirautti muutaman onnen kyyneleen. – Voi tätä ilon päivää, siellä ne tosiaan rötköttelivät luodoilla ja muutama rohkeampi uskalsi tulla hieman lähemmäs meitä, sukeltaen taas pitkän tovin ja nousten uudesta paikasta meitä katsomaan.

 

Hylje kurkkaa

 

Tämä uljas, betonisokkelille vuonna 1920 perustettu n. 19,5 metrinen majakka sijaitsee pienehköllä, karulla kallioluodolla Porkkalanniemen kärjestä noin yhdeksän kilometriä etelään. Majakka koostuu varastotiloista, jotka sijaitsevat sokkelin sisällä, ensimmäisen kerroksen työpajasta ja konehuoneesta sekä toisen ja kolmannen kerroksen asuintiloista. Itse majakkatorni on rakennuksen eteläkulmassa. Rakennus on hyvin jykevä; sisärunko on tiilestä muurattu ja ulkorunko vuorostaan on valettu rautabetonista kestämään Suomenlahden myrskyt. (http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1470)

 

Majakka

 

Pysyttelimme edelleen suojelualueen laidalla, mutta silti luodoilta kantautui ääniä – ikään kuin hylkeet olisivat laulaneet siellä. Muutama harmaahylje nousi aina sieltä täältä merestä, tutki ympäristöä ja tuhahteli enimmät pärskyt nenästä pois.  – Myöhemmin valokuvista tarkemmin katsoen luodoilla makaamassa ja sen edustalla uimassa näkyi yhteensä 30 harmaahyljettä.

 

Hylkeita luodoilla

Kallbådanin majakka

 

Ajantaju oli kadonnut kokonaan, koska valokuvasimme ja katselimme upeaa maisemaa sekä vedestä toisinaan nousevia hylkeitä. Lopulta päätimme kuitenkin lähteä takaisin Lähteelään lounaalle. Paluumatka sujuikin iloisissa merkeissä, hylkeistä jutellessa. Kotona harmittelimme, ettei meillä ollut kunnollista teleobjektiivia… Asia korjaantui äitienpäivänä :) Kiitos rakas Kippari <3

_______________________

Veneillessä ja luonnossa liikkuessa juuri yllätykselliset luontokokemukset ovat niitä, jotka jäävät mieleen parhaimmiten. Itku on tullut (Vedenneidolle tietty) monet kerrat kaunista maisemaa katsellessa tai kokiessa onnen hetkiä, kun on nähnyt jotakin harvinaista. Hylkeiden näkemistä olikin odotettu jo vuodesta 2009 alkaen, kun aloitimme tämän veneilyharrastuksen. Delfiinejä olemme nähneet vapaina, omassa ympäristössään, niin Tamarin bayn edustalla Mauritiuksella kuin Egeanmerelläkin, Kreikan Naxoksen saaren lähellä.

Jos muuten näette hylkeitä uusilla alueilla niin siitä olisi hyvä ilmoittaa Luonnonvarakeskukselle (Luke), joka ”vastaa merihyljekantojen seurannasta ja tekee hylkeisiin liittyvää tieteellistä tutkimusta”. Myös kuolleen hylkeen havaitsemisesta tulisi ilmoittaa. Täältä löytyy lisätietoja hylkeistä ja ilmoittamiseen liittyvistä asioista: http://www.rktl.fi/riista/hylkeet/hyljehavainnot/

6 Responses

  1. Ansku
    | Vastaa

    Voi miten ihanan retken teitte Kallbådanin ”kupeeseen” ja mikä parasta, kärsivällinen odotuksenne palkittiin. Tuntuvat olevan uteliaita kavereita ja ehkäpä hieman ihmettelivät mitä kummaa te siellä aalloilla teitte keikkumassa :)
    Minäkin olisin varmasti kyynelehtinyt, sillä liikutuin yhden pienen saimaannorpan näkemisestä 3 vuotta sitten niin paljon, etten saanut hetkeen edes sanaa suustani, ja se on jo paljon se =D
    Merellä olemme vain kerran onnistuneet näkemään yhden ainoan hylkeen, joka nousi pintaan veneemme peräaalloista. Huimaa päästä näkemään noin monta yhdellä kertaa ja vielä komea Kallbådanin majakkakin samalla kertaa!
    Tunnelmat välittyivät niin hyvin, että tuntuu melkein kuin olisi itse ollut teidän mukana matkassa. Kiitos näistä ihanista elämyshetkistä :)

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Kiitos Ansku ja mukava kuulla, että tekin olette viiksiniekkoja bonganneet niin sisävesillä kuin merelläkin :)

      Kallbådan on varma paikka hylkeiden näkemiselle ainakin keväisin, kunhan vain ottaa kiikarit ja hyvän teleobjektiivin mukaan… Harmiteltiin, että meidän edellinen ”teleputki” oli rikki ja uutta ei vielä tuolloin oltu ehditty hankkimaan, mutta onneksi sentään jotain saimme irti noista nykyisistäkin tällä reissulla. Nyt on tosiaan Tamronin 70-300mm, joten joudutaan joskus toistekin Kallbådanilla vierailemaan ;)

  2. Katinka
    | Vastaa

    Me olemme tehnet saman retken ja voin todella samaistua fiiliksiin. Myönnän, minäkin tirautin kyyneliä kun näin hylkeitä. Ihania kuvia jälleen. Olen niin onnelinen teidän puolesta, että näitte Harri hylkeitä =).

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Harri hylkeet on kyllä niin suloisia ja se tuhahtelu oli liikuttavaa <3 Tästä täytyy kyllä tehdä jokavuotinen juttu aina kauden alkuun. :)

  3. Nunu
    | Vastaa

    Oi että! Oon ihan kade <3 Hylkeet ovat aina olleet suosikkieläimiäni (täytyy tunnustaa, että sellainen on mulla jopa unilelunakin :D ) Olettepa olleet onnekkaita :)

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Kiitos ja tervetuloa blogimme pariin Nunu! :) Meidän Pikku merimieskin nukkuu valkoinen kuutti kainalossa :)

Leave a Reply to Katinka Peruuta vastaus