Vallisaari – Helsingin vihreä helmi

with 6 kommenttia

Jos tämän vuoden ykköskohde pääkaupunkiseudun edustalta pitäisi nimetä, on se ehdottomasti Vallisaari ja sen viereinen Kuninkaansaari. Nämä Suomenlinnan ja Santahaminan välissä sijaitsevat saaret ovat aiemmin kuuluneet puolustusvoimille, mutta tänä kevään ne aukesivat myös ns. suurelle yleisölle.

Vierailimme Aavalla Vallisaaressa ja Kuninkaansaaressa veneilevän sukulaispariskunnan kanssa toukokuun lopulla ja saaret todella lumosivat meidät niin monella eri tavalla.

 

Näkymä Aleksanterin patterilta

Kevät!

 

Vallisaareen on 20 min laivamatka Kauppatorilta ja Kuninkaansaareen pääsee pengertietä kävellen Kukisalmen yli. JT-Line liikennöi Vallisaaren päälaiturin ja Kauppatorin välillä päiväsaikaan toukokuusta syyskuuhun asti.

Omallakin veneellä voi saariin tutustua helposti, koska saarten välisessä Torpedolahdessa on 48 venepaikan maksullinen vierasvenelaituri poiju- ja aisakiinnittäymisellä. Satamassa ei kuitenkaan saa yöpyä.

 

Torpedolahden vierasvenesatama

 

Vallisaaressa on myös mainio vohvelibaari, joka vielä toukokuussa sijaitsi tunnelmallisessa purjealus Lindenissä Torpedolahdella, mutta tällä hetkellä suolaisia ja makeita vohveleita pääsee maistelemaan vanhaan ammusvarastoon. Paikka saattanee vielä vaihtuakin, joten täältä löytyy ajankohtaista lisäinfoa: https://www.facebook.com/vallisaarenvohvelibaari/

 

Purjelaiva Linden

Lindenin mastot

Vohvelibaarin tarjontaa

Pikku merimies ja raparperi-valkosuklaa vohveli

Sisäkuva purjelaiva Lindenistä

 

Mikä saarista tekee sitten niin poikkeavan muihin pääkaupunkiseudun saariin nähden?

Ensimmäinen ja se tärkekin seikka on mielestämme luonto, sen monimuotoisuus ja erityislaatuisuus. Vallisaaren tietynlainen koskemattomuus näkyy luonnon rehevyytenä ja jo kasvuton kokonakin mm. lehmuskujat ovat uljaita henkien menneen ajan tunnelmaa. Linnusto ja perhoslajisto on poikkeuksellisen monipuolinen; heti saareen saavuttamme meitä tervehtikin satakieli kauniilla laulullaan. Kyyn näimme polulla kävellessämme, se pakeni nopeasti tiheän aluskasvillisuuden joukkoon. Runsaat kukat kukkivat niin poluilla kuin niityilläkin koskemattomina. Jotenkin tuntui kuin olisi saapunut alueella, jossa ei ihmisiä tarvittaisikaan – luonto oli niin herkän kaunis, kuunnellen ja katsellen meitä kulkijoita.

 

Lehmuskuja

 

Vallisaaressa on hyvät polut myös rattailla liikumiseen ja niiltä poluilta ei missään nimessä saa poiketa. Joka puolella on varoitustauluja kulkijoille ja jos saaren historiaan perehtyy tarkemmin ymmärtää ettei syynä ole pelkästään herkkä ja ainutlaatuinen luonto.

 

Varoitustaulu

Opastaulu Vallisaaressa

Varoitustaulu_2

 

Toinen syy saarten kiehtovuuteen onkin juuri niiden pitkä ja surullinenkin historia. Vallisaaren (ent. Träskö, 1774 Båkholmen ja Venäjän vallan aikaan Aleksandrovski) historia ulottuu aina 1550-luvulle asti, jonka muistona löytyy linnoituksia Kuninkaansalmen puolelta. Vallisaari on toiminut niin luotsien kuin sotilaidenkin saarena jo 1700-luvun lopulta asti, josta muistona on mm. venäläisiä tykkipattereita. Siellä on ollut myös puolustusvoimien sääasema vuosina 1952-65. (Löfgren K-E. & Saloranta P. 2014: 75-76).

Vallisaaresta löytyy useita hyviä opastauluja, joissa myös alueen historiaa on tuotu selkeästi esille. Pikku merimiestä pelotti Kuolemanlaakson karttakuvaan maalattu viikatemies kovin ja laakson nimen syyn jätimmekin kertomatta sen surullinen ja traagisenkin luonteen vuoksi. – Heinäkuun 9. vuonna 1937 räjähti Vallisaaressa ammuslataamo- ja varastoalue, jonka seurauksena saarella on edelleen tuo liikkumisrajoitus, jota todella tulee noudattaa; kaikkea maaperässä olevaa ei ole vieläkään täysin tutkittu. (Löfgren K-E. & Saloranta P. 2014: 76).

”Vallisaaren onnettomuus sai luultavasti alkunsa varomattomasta taistelupanosten käsittelystä. Seurasi tuhoisien räjähdysten ketju, joka tärisytti seiniä Töölössä asti. Vallisaari oli täynnä savua ja ilmassa lentäviä kiviä ja sirpaleita. Onnettomuudessa kuoli 12 henkeä ja haavoittui kymmeniä.” http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/01/20/vallisaaren-rajahdysonnettomuus-1937

 

Tragedia

 

Toinen tarina, jonka todellakin jätimme Pikku merimiehelle kertomatta on lehmuskujilla vaeltavan päättömän everstin tarina. ”Tarina kertoo, että Vallisaaressa kuljeskelee päätön eversti, joka hirtettiin suureen lehmukseen tykkitien varteen. – – Kansanperinteelle ominaisesti tässäkin tarinassa on totta toinen puoli. Viaporin kapinassa 1906 Suomenlinnassa todella surmattiin raa’asti venäläinen tykistön eversti Notara. Eversti ei kuollut laukauksiin vaan heitti henkensä vasta kun kapinoivat matruusit sitoivat hänen kaulaansa ison kiven ja upottivat syvään veteen.” http://yle.fi/uutiset/paaton_eversti_ja_kauhua_kolerasairaalassa__piknik-paikaksi_muuttuneen_vallisaaren_historia_on_kolkko/8887138

 

Aleksanteri patteri

 

Täältä Aleksanterin patterilta on muuten huikeat näkymät Suomenlahdelle, Helsinkiin jne.

 

Aleksanterin patteri_2

Alkesanterin patteri_3

_JPY3743

_JPY3748

_JPY3735

 

Saaren historia on siis hyvin moninainen ja rankkojenkin elämänkokemusten värittämä, mutta ehkä juuri se, upean luonnon ohella, tekeekin tästä Helsingin vihreästä helmestä kiehtovan. – Poluilla kulkiessa vanhat tarinat alkavat elää kulkijan mielessä ja tuntuu kuin mennyt katselisi hiljaa, tutkien ja tutustuen tähän uuteen, outoon aikaan.

_____________________________________

Lisätietoja Vallisaaresta ja Kuninkaansaaresta:

http://www.luontoon.fi/vallisaari/vieraile

Jarmo Niemisen Aarresaaret -teoksessa (Gummerus. 2014) on myös paljon tietoa saarten luonnosta ja historiasta.

Jarmo Niemisen ja Alpo Tuurnalan teoksessa Keisarin perintö (Gummerus. 2016) kerrotaan myös paljon saarten mielenkiintoisesta historiasta.

 

Lähdekirjallisuus

Löfgren K-E. & Saloranta P. 2014. Saariston kätköissä. Karttakeskus. Helsinki.

6 Responses

  1. Linda
    | Vastaa

    Ihana ja juuri sopivan informatiivinen teksti, kiitos! Juuri aiemmin tänään googlailin Vallisaaresta, mutta tämä sun postauksesi antoi lopulta kaiken mitä halusin tietää. Nyt tiedänkin, mitä vielä loppuviikosta teemme! Ja jos kerran teidän merimies viihtyi saarella sen hurjasta historiasta huolimatta, uskallan lähteä sinne retkeilemään myös oman merirosvoni ja merirosvoprinsessani kanssa.

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Mukava kuulla, että tarpeellista tietoa löytyi myös pikku merirosvoja ajatellen. :) Piakkoin tulee vielä postaus Kuninkaansaaresta, sieltä löytyy ainakin ”hobittien majoja” ja ihanainen hiekkaranta pikku polskijoille.

  2. Katinka
    | Vastaa

    Todella upea esittely ja kuvat jälleen ensiluokkaisia. Jos koskaan postaan tästä paikasta, niin linkitän kyllä, että lisätietoja kattavasti saa täältä sinun blogista =). Voisit työksesi raportoida historiasta ja paikoista =D. Ihanaa juhannuksen aikaa teidän venekunna, saas nähdä vaikka tavattaisiin =D

    • Vedenneito
      | Vastaa

      Voi kiitos <3 ja ihan mahtavaa, että saimme viettää juhannusta teidän kanssa - mukava yllätys! :)

  3. Ansku
    | Vastaa

    Kertakaikkisen hieno postaus, kiitos! Seuraavan kauden vietämme jälleen merellä ja Vallisaari on nyt yksi ehdottomista suosikkikohteista, jossa aivan varmasti tulemme vierailemaan. Jarmon Aarresaaret-kirja oli ensimmäinen sysäys ja tämä sinun postauksesi se toinen :)

Leave a Reply