Pikkukipparien Ahvenanmaa osa 1. – Kökar ja Rödhamn

Pikkukipparien Ahvenanmaa osa 1. – Kökar ja Rödhamn

with Ei kommentteja

Edessä aukesi Kihdin selkä eikä vastarantaa näkynyt aamuauringon kimmeltäessä meren sinisellä pinnalla. Aava liikkui plaanissa tuulen tuivertaessa hiuksissa. Kihti ylitettiin vauhdikkaasti ja pian edessä näkyivät ensimmäiset Kökarin luodot, joiden kohdalla länsituuli jo rikkoi veden pintaa. Ilmassa oli jännitystä ja odotusta, merikarttaa katsoessa tajusi, että olimme tulleet kauas kotisatamasta. Maisema oli karumpaa, meri ympärillä laajaa.

Olimme ennen tätä hetkeä veneilleet Espoosta Örön saarelle ja sieltä Nauvoon, josta vastatuulessa ja tyrskyissä Houtskäriin. Veneilyloma oli sujunut mukavissa merkeissä, mutta kaipuu toisenlaisiin, karumpiin maisemiin kasvoi jo mielessämme. Kökar tuli tarjoamaan tähän kaipuuseen vastauksen.

KARUN KAUNIS KÖKAR/ SANDVIK

Meri oli muovannut luotojen ja saarten pintoja ankaralla kädellään ja maisemaa ei täällä hallinnut puusto, vaan kalliot. Pikku merimiestäkin jännitti uusi ympäristö ja hän jo malttamattomana odotteli sataman näkymistä. Lopulta Sandvikin satama jo näkyikin; laajoja kallioita, matalia puita ja rantakalliolla nökötti vanha sumppuvene, Sjöbjörn – Merirosvolaiva, huudahti Pikku merimies.

 

Tilaa oli satamassa näin aamupäivästä hyvin ja saimme Aava II:sen helposti poijuun kiinni. Pikku merimiehen oli pakko päästä laiturille nanosekunnissa, mutta köydet vaativat meidän aikuisten huomion vielä hetkeksi. Lopulta hyppy laiturille koitti ja eipä mennyt kauan, kun kuului uusi innostunut huudahdus: ”Äiti, meressä on kukkia!” Kukkia, jotka liikkuivat… Korvameduusoja (Aurelia aurita)! Niitä ui paljon laiturin vieressä, eri kokoisia ja niin kauniita. Aurinkokin lämmitti aiempaa lämpimämmin ja paikalle pörräsi tolkuttoman kokoinen herhiläinen. – ”Ulkomailla” oltiin, siltä tämä kaikki uusi ja erikoinen tuntui meistä jokaisesta.

 


Näillä saarilla huokuu mennyt aika. Kökarin satamista Hamnö manitaankin jo 1300-luvun tanskalaisessa reittiselostuksessa, jolloin myös fransiskaaniluostarin kirkko perustettiin. Sandvikin Otterbötestä on löytynyt pronssikauden aikainen asuinpaikka (900-800 eaa.) sekä hylkeenpyytäjien asuinpaikan jäänteitä. Kökarin historia onkin mielikuvitusta ruokkiva ja myös lapsille saarilta löytyy paljon tutkittavaa aina Sandvikin vierassataman laivasta, Pyhän Annan kirkon (rakennettu v. 1784) viehättävään ympäristöön, jonka kallioilta löytyy mm. vanhoja kaiverruksia ja uskomattoman kaunis näkymä aavalle merelle. (Löfgren, K-E. & Saloranta, P. 2014: 186-188)

 

Sandvikin vierasvenesatama tarjoaa todella monipuolisen kattauksen palveluita etenkin lapsiperheitä ajatellen: ”Vierasvenelaituriltamme saat sähköliitännän, yhteyden langattomaan verkkoon ja kunnallista juomavettä. (Ahvenanmaan parasta!). Venelaiturin välittömässä läheisyydessä on satamakonttori, jonka yhteydessä on elintarvikekioski, polttoainemyynti, sekä polkupyörien ja kajakkien vuokraus, säätiedotukset, ym. Idänpuoliselta huoltolaituriltamme saa polttoainetta, vettä ja sähköisen imutyhjennyksen. Satamamaksuun kuuluu sähkö, suihku ja langaton verkko. Se antaa sinulle myös oikeuden huoltorakennuksen ja siellä sijaitsevien itsepalvelukeittiön ja oleskeluhuoneen käyttöön. Oleskeluhuoneesta löytyy mm. seurapelejä, kirjanurkka, ym. Huoltorakennuksen vierellä sijaitsee grillikatos, josta löytyy kuusi hiiligrilliä grilliruoan kypsennykseen. Camping-alueella on myös mahdollisuus harrastaa jalkapalloa, verkkopalloa sekä muita pelejä. Lapsille on leikkipaikka, jossa on keinuja ja laivoja. Rannasta löytyy lapsiystävällinen uimaranta sekä kolme rantasaunaa.” (http://www.sandvik.ax/fi/vierasvenesatama)

 

Me nautimme sataman hyvistä palveluista; vuokrasimme oman saunavuoron, grillasimme grillikatoksessa ja teimme ruokaa sekä pelasimme lautapelejä huoltorakennuksessa. Pyöräilimme Karlbyn kylään jäätelölle ja Pyhän Annan kirkolle aavaa merta ihailemaan. Söimme herkullista kalakeittoa ja sitä kuuluisaa Ahvenanmaan pannukakkua Sandvikin sataman pienessä kahvilassa, jonka vierestä löytyy myös hauska köysileikkipaikka, jossa lapset voivat opetella solmujen tekemistä. Todettakoon vielä, että nämä saariston pienet elintarvikekioskit/ -kaupat ovat oikeita aarreaittoja; perustarvikkeiden lisäksi löytyy useimmista lähitilojen vihanneksia, saaristolaisleipää, leivonnaisia, paikallista savukalaa ja käsitöitä. Myös Sandvikin satamakonttorin yhteydestä löytyi tällainen.

Kökar on paikka, jonne varmasti tulemme vielä uudestaan ja pidemmäksikin aikaa.

 

Kökarista matka jatkui länttä kohti tai reitti meni hieman luoteesta, koska poikkesimme Föglön Degerbyssä tankkaamassa. Sen jälkeen myötätuuli kuljetti meitä yli Ledfjärdenin ja Sundskärsfjärdenin kohti Rödhamnia.

 

RÖDHAMN – SAARISTON PUNAINEN HELMI

Rödhamn, jonka nimi tulee sen punaisista kallioista, on ollut varhaisten merenkulkijoiden turvasatama Ahvenanmeren ylityksen jälkeen. Sen saarilta löytyy paljon nähtävää mm. vanhan luotsituvan (1858) kopio, jatulintarha, pirunpelto ja vanhaan radiomajakkaan rakennettu museokin. (Löfgren, K-E. & Saloranta, P. 2014: 203-204)

 

Rödhamn näytti jo kaukaa viehättävältä; punamultaiset venevalkamat ja muut rannan rakennukset hehkuivat iltapäivän auringossa. Satamassa oli jo paljon veneitä, mutta löysimme vaivatta sopivan paikan – kunnes huomasimme laiturin kuuluvan ÅSSille (myöhemmin saimme kuulla, että juuri tuo puoli ei kuulunutkaan heille  – hieman tarkempia kylttejä saisi olla laiturilla, kiitos). Vedenneito hyppäsi takaisin kannelle köydet käsissään ja siirryimme kallioiden puoleiselle laiturille. Tuulenpuuskat painoivat navakasti veneen perästä ja poijuun kiinnittyminen ei sujunutkaan kuin Strömsössä… Luonnollisesti annoimme taatusti suurta hupia laiturilla istuville, viileää viiniä nauttiville veneilijöille. Parin poijukierroksen jälkeen homma onnistui ja saimme Aavan kiinnitettyä. Posket punaisina ja paidat hellepäivän hiessä totesimme nauraen viereiselle venekunnalle, että näytti varmaan aloittelijoiden touhulta, mutta ei nyt ekaa kertaa sentään näissä hommissa olla… heh heh vaan… Mieli olisi tehnyt kysyä: … ja saisiko sitä viiniä, kiitos.

 

Pikku merimies rakastaa uusien saarien ja satamien tutkimista, joten hän jo malttamattomana odottelikin veneestä pois pääsyä. Lounastakin teki kaikkien mieli, joten suuntasimme suoraan satamakonttorille, jonka yhteydessä oli myös kahvila-ravintola ja vieressä pieni hienohiekkainen uimarantakin, täynnä kesästä nauttivia lapsia. Kaikki näytti niin uskomattoman söpöltä, saaristolaisuus oli suorastaan alleviivattua ja kaunista. Ahvenanmaan liput liehuivat ja muutenkin jälleen kerran tuntui, että nyt ollaan ulkomailla – kaukana kotoa. Lounaaksi nautittiin ulkoterassilla herkullinen annos savulohta ja perunasalaattia – myös Pikku merimies sai samanlaisen lastenannoksena. Niin Kökarissa kuin täälläkin lastenannosten saaminen ei tuottanut mitään ongelmaa.

 

Lounaan jälkeen lähdimme tutkimaan saarta. Päivä oli tähänastisista helteisin, tuulettomissa paikoissa jopa välimerellisen kuuma, koska näin ulkosaaristossa ilma oli hyvin kosteaa. Kiipesimme ylös kalloille virkistymään ja sieltä avautuikin huikaiseva näkymä Ahvenanmerelle. Vanhaa luotsitupaa mukaileva vaalea rakennus nökötti yksinäisenä, mutta ylväänä kallion laella. Kalliot hohtivat punaisina ja irtokivistä teimme erilaisia kuvioita ja tekstejä kallion pintaan. Lapset kirmailivat kivilabyrinteissä, osa ihmisistä istui ja tuijotti lumoutuneina merelle – mihinkähän aikapoimuun olimmekaan joutuneet. Oli helppoa kuvitella näkevänsä horisontissa siintävien suurten purjelaivojen mastot, tuoden mausteita ja silkkiä kaukaisista, tuntemattomista maista ja maanosista.

 

Päivä oli ollut pitkä ja kuuma, ikävä kyllä saunavuorot olivat taas menneet kaiketi jo aamulla, joten jouduimme turvautumaan merivesipesuun. Mielestäni jokaisessa satamassa voisi olla tilausvuorojen lisäksi yleiset naisten ja miesten vuorot, jotta myöhemminkin tulleille tarjoutuisi peseytymismahdollisuus – kaikilla kun ei ole suihkua veneessä. Yksi yö sujuu kosteuspyyhkeillä ja veneen vesitankin kylmällä vedellä pesten, mutta kaksi vuorokautta vaatii jo sissiasennetta, ainakin kesähelteillä.

Lapsiperheelle Rödhamn tarjoaa todellista saaristoidylliä ja mielenkiintoisen luonnon tutkittavaksi. Myös saaren kahvila-ravintolan ruuat, uunituoreet pullat ja aamulla veneen kannelle, ruskeassa paperipussissa tuodut sämpylät maistuvat varmasti kaikenikäisille herkkusuille. Pienen ongelman saattaa muodostaa maasähkön ja juomaveden puuttuminen tältä saarelta, mutta toisaalta vapautuvatpa satamapaikat hieman tiheämpää tahtia.

 

Aamulla heräsimme todella kosteaan meri-ilmaan ja vene oli myös sisältä kosteuden peitossa; eipä tosiaan ollut lämmitys/ tuuletus päällä tänä kesäyönä. Kippari keitteli aamukahvia ja Pikku merimies katseli lastenohjelmia. Kohta jo laiturilla näkyivätkin maitokärryt täynnä uunituoreita, lämpimiä sämpylöitä, joita sai tilattua edellisenä päivänä veneen kannelle tuotaviksi. Kesäaamun aamupala oli tällä kertaa erityisen herkullinen.

Rödhamnista suuntasimme kohti Maarianhaminaa jo pilviseksi muuttuneessa säässä. Maarianhaminasta onkin seuraavaksi tulossa oma juttunsa.

 

P.S. Osa kuvista on kännykkäkameralla otettuja – laadusta sen tarkkasilmäinen katsoja varmasti huomaa .

__________________

Lähdekirjallisuus:

Löfgren K-E. & Saloranta P. 2014. Saariston kätköissä. Karttakeskus. Helsinki.

Leave a Reply